Päivä40 | Zacalo - Coban

... ajopäivä 28 / Guatemala - Honduras... rajanylitys 4h... ajokilometrit 298km/10h... keskinopeus 58km/h... lämpötila +11 - +29... sataa, sataa ja sataa aamukuivalla ja muutamalla kuivalla hetkellä välissä. Bemarien takajarrujen nesteet alkavat hiipumaan... ja ne bemareiden vesiletkut pyrkivät irtoilemaan. Etupäässä Kallen ja minun...

---

.... koneet käyvät seitsemältä ja nokat kohti Hondurasia. Aamukuivan jälkeen saamme niskaamme kunnon sadetta ja sadekuuroja. Hondurasin raja-asemalla noin kymmeneltä. Alkaa neljä tyunita kestävä rajarulianssi. Paljon kopioita, paljon leimoja ja paljon papereiden pyöritystä. Raja-asemalla näkyy olevan pari huonetta täynnä asiapapereita, joita kukaan tuskin tulee koskaan katsomaan...

... rajalla kohtaamme myös kokonaan uuden ammattikunnan, ‘raja-agentit’, jotka tasitelevat sielustasi (papereistasi) ja dollareistasi. Tämän rajan agentin palvelut maksavat 10usd/pyörä + erilaista rajamaksua noin 50usd / pyörä... hyvä kaaos tämä raja siinä kun kaaos hyvä on...

... lähdettyämme liikkeelle tiedostan kartanlukuerrorin. Tulimme yli vahingossa väärältä rajalta Cobanin suhteen. Ja ollessamme auringon laskettua Cobanissa olemme edenneet Zacalosta noin 100km... ;) ...

... olemme viideltä La Entradassa josta paluuta 60km Guatemalan suuntaan. Visa, Sami, Kalle, Jarmo ja Tapsa jäävät La Entradaan. Ajan loppujen kanssa Cobanin muinaisen Mayakeskuksen kylkeen saman nimiseen kaupunkiin. Jos Antigua on helmi kaupungiksi Keski-Amerikassa niin Coban on sen kruunu joka pesee kiehtovuudessaan Antiguan mennen tullen palatessa...

... päivän tiet kuuluivat wou, wau voihitsi sarjaan. Upeaa vuoristoa ja upeaa vuoristomutkaa. Sade tosin hillitsi menoa... ja kuopat tiessä. Kuoppia oli vähintääkin riittävästi suomalaiseen makuun ja välillä olikin tunne kuin kuoppapujotteluradalla... kukaan ei onneksi ajanut isoon kuoppaan... ;) ...

---

alakuva; kopiopalvelu numero yksi Guatemalasta ulos.

toiseksi alin; konepyöräkuljettaja Vilkuna ei ole laskenut lahkeeseen. Kuivattelee vain farkkujaan passinleimaustiskillä.

keskellä: missä ne runkonumerot ovatkaan? Runkonumerot ovat kysyttyä tavaraa...

toiseksi ylin; BMW’n raja-huoltopalvelu tauolla... ei bemareita nyt ihan koko aikaa tarvii olla korjaamassa. Omani tosin jo osittain nippusiteillä koossa. Toisesta takakatteesta ruuvit jossakin päin Guatemalaa.

yläkuva; raja-agentit ja Lingonberryn vatsa. Agentit kinuamassa lisää raha ja Lingonberry konahtelemassa, että ei.

Päivä 39 | Panajacel - Zacala

... ajopäivä 27 / Guatemala... 297km/8h... liikkeelläoloajan keskinopeus 54km/h lämpötila +11 - +29 ... aurinkoista, sadekuuroja, aurinkoista... Kallen ja minun GS’n vesiletkut huonoimmassa hapessa. Vaativat jo säännälistä kiristämistä. Kalevin GS’n rekisterikilpi päättää pudota. Onneksi Visa huomaa... ;) ... pari päivää aikaisemmin Kalevin takalaukun lukko irtisanoutui tehtävistää. Mutta hyvä liina pitää! ..

---

... Panajacel kuhisee ympärillämme herätessämme keskusaukion laidassa. Lake Atitlan näkyy parvekkeelta. Tavarat pyörään ja järven rantaan aamiaiselle. Lake Atitlan on upea tai erittäin upea aamuauringossa tulivuoret rannallaan...

... omeletit vatsoissa takaisin ylös päätielle.Mutkat ylös ovat yhtä jyrkät moniluikuiset kuin illalla. Paitsi että nyt näkyvyys vähän parempi... ;) ... tie Antiguaan on välillä A1’stä ja välillä mutapolkua töyssyillä, joissa Deuavillejen ja CBF’n mahat rapaantuvat. Antiguassa olemme puolilta. Kolme verttia Antigualle ja kohti Guatemala Cityä. Antiguassa saan päivitettyä blogiin nettikahvilassa yhden päivän...

... Guatemala Cityn liikenneruuhkassa paikallinen tv-toimittaja bongaa meidät ruuhkan keskeltä ja alkaa huutelemaan VW -Beetlensä ikkunasta mistä ollaan ja mihin menossa. Huutelen takaisin että Alaskasta tullaan ja Ushuaiaan menossa. Kysyy voidaanko ajaa hänen peräässään lähimmän hotellin pihaan. Voidaan. TV-kamera pyörähtää käyntiin. Minä vastaan ensin englanniksi ja Visa perään espanjaksi. Kiitos kiitos ja toimittaja piirtää meille kartan miten selviämme ulos kaupungista. Tunnissa selviämme ulos Suomen väkiluvun nielevästä kaupungista...

... päivä päättyy Zacalaan lähelle Hondurasin rajaa, En ehdi saada huoneen avaimia kun jo Visa antaa pihalla haastattelua paikallislehden toimitajalla. Mehän olemme kohta julkkiksia... ;) ...

--- 

alakuva; Panajacelin keskusaukion aamuruuhkaa... ;)

toiseksi alin; Vulcano San Pedro Lake Atitlan rannalla

keskellä; paikallista intiianiväestöä Sololan kadulla

toiseksi ylin; tietyöstoppi Panajacelin ja Antiguan välillä... ja niitä oli useita. Mottoripyörät pääsivät y

leensä jatkamaan pienen debatin jälkeen.

yläkuva; Visa antamassa tv-haastattelua

.. ajopäivä 26 / Mexico - Guatemala... 400km / 11h (josta 3h rajalla)... keskinopeus 53km/h... lämpötila +10 - +24... puoliaurinkoista, puolipilvistä, sadekuuroja, puoliaurinkoista....

---

... San Christobalin aamu näyttää iltaa paremmmalta. Taivas on sininen ja kadut ovat kuivuneet. Hotelli aivan linja-autoaseman kyljessä, joten kadut aamulla elämää täynnä. Nokat kohti etelää ja rajalle, jolla olemme kolme tuntia myöhemmin. Rajanylitys Guatemalaan kestää kolme tuntia. Sami saa jonkinasteisia rytmihäiriön alkeita kun Guatemalan rajamies ilmoittaa, että rekeisteriotteen kopio ei kelpaa ja työntää paperit luukulta takaisin. Sami unohti alkuperäisen kopiokoneeseen Suomeen! ... 

... pitelen peukkuja ja varpaita ja vähän hengitystäkin. Kun kaikki muut leimattu sisään Visa selvittää tullimiehelle, että Samin kukkaro varastettiin Canadassa ja liirum laa tunteukkain monisanaisesti. Tarvittavat leimat ja paperit irtoavat... huhhuh... Sami tilaa sähköpostiini värikopion rekeisteriotteestaan...

... tie ja maisemat muuttuvat heti rajan jälkeen jälleen A1’ksi, ilman Topeseja olisi liian täydellistä .... ;) ... Deuauvilletkin ottavat mahakosketuksia. CBF useita, mutta eteenpäin mennään mukavaan tahtiin. Päivån tavoitteena oli keskiamerikan helmeksi sanottu Antigua joka paljastuu myöhemmin vasta kakkoshelmeksi...

... kartta leveäksi v iimeisellä tauolla. Antigua liian kaukana. Päätämme ajaa Panajaceliin Lago de Atitlanin rannalle. Pikkupimeä ehtii tulla mutta siitä ei juuri haittaa kun viimeiset 15km alamäkeä 20-30km/h nopeudella jonossa autojen, tuktukkien ja bussien kanssa. Panajacelin keskusaukiolla loistaa Mayan Palace hotelli...

---

alakuva; topes, niitä riiti läpi Meksikon vähintäänkin riittävästi. Maavarat pyöristä eivät tahtoneet riittää.

toiseksi alin; tumulos, kiltimpi versio topeseista. Niitäkin oli jokaisen tarpeeksi.

keskellä; Mexcion ja Guatemalan rajalla. Pyörät ‘desinfioitiin’... ;)

toiseksi ylin; Sami vaihtamassa pesoja quetzaleseihin

yläkuva; Pana Rock Cafe... Panajacelin yöelämän keskus. Ei ihan Hard Rock Cafe, mutta sen guatemalalainen versio.

Päivä 38 | Oaxaca - San Christobal

... ajopäivä 25 / Mexico... 610km/12h ... liikkeelläoloajan keskinopeus 72km/h... +13 - +34,5... aurinkoista, aurinkoista, aurinkoista + viimeisen tunnin kunnon sade ellei kaatosade... ja ne vesiletkut GS’ssä...

---

... wou, wau, wou olivat tämän päivän tiet kolmella vapaamuotoisella adjektiivillä kuvattuna... oli taas mutkaa ja hienompaa mutkaa ja vuorta ja hienompaa vuorta. Vaikea se on sanoa missä matkan parhaat pätkät kulkevat. Tänään tuntui taas että tiet vain paranivat ja maisemat julmentuivat. Niin tai näin niin meksikolaisia motoristejä on huomioitu kun jumalat parhaita mutkateitä jakoivat...

... heti Oaxacan jälkeen tulee akeve pelto kavereineen. Mezcaliini ‘tehtaita’ on ‘pontikkapannusta’ teolliseen tuotantoon ja kaikkeen siltä väliltä. Rannikon lähestyessä lämpömittari kiipeää nopeasti kolmeenkymmeneen ja yli. Poliisien tarkastuspiteitä on paljon, mutta he tuntuvat olevan kiinnostunieta ensisijaisesti vain pohjoiseen suuntautuvasta liikenteestä...

... pimeä tulee kilpaa San Chiristobalin kanssa. Ja pimeän kanssa tulee sade... isosade jossa pisaroiden välit lyhyet ellei olemattomat. Ja päivän viimeisen ajotunnin tiivistää parhaimmillaan +10 asteeseen laskeva lämpötila. San Christobalissa kadut lainehtivat jokien lailla kirjaimellisesti.... ;) ... jonkinasteinen matkaväsymys purskahtaa päivällisellä tiheinä sanaväleinä. Miksi sateessa? Miksi pimeässä? Visa toteaa diplomaattiseen tapaansa, että moottoripyörämatkalla saattaa joskus sataa...

---

alakuva; sunnuntaiaamun Oaxacaa. Kaikki on toisin kuin lauantai iltana, jona oli vaikea mahtua sekaan... ;)

toiseksi alin; Mexico 190 tien varresta löytyy kaktus jos toinenkin. Kuvassa pylväskaktuksia noin puolimatkasta San Christobaliin.

keskikuva; iltapäiväkahvit; Sami, Petri ja Kalevi iltapäivä-caputziinolla

toiseksi ylin; Kallen taukopaikka tyttöystävä. Tilaautollinen paikallisia purkautui viereemme mahduttaakseen itsensä meidän kanssa samoihin kuviin.

yläkuva; San Christobal lainehtii. Vettä tuli paaaljoon! Ja me olimme märkiä, kokonaan märkiä tai läpimärkiä... ;) 

Päivä37 | Teotihuacan - Oaxaca

... ajopäivä 24 / Mexico ... 507km/8h ... 78km/h... lämpötila +12 - +24... puoliaurinkoista, puolipilvistä ja puoliaurinkoista... bemarien vesiletkut känäävät. Ei muita murheita..

---

... aamu alkaa Teotiuacanin portilla. Lipunmyyjä lupasi tulla aamulla kello seitsemän ja on puolikahdeksalta paikalla. Ensimmäisen tunnin ajan Azteekkien muinainen Teotihuacan on käytännössä meidän. Muita turisteja ei ole. Teotiuacanin loiston päivinä siellä on asunut noin 170000 asukasta 23km2 alueella. Nyt jäljellä ovat Auringon ja Kun temppelit Avinida de Muerte, joka reilun kahden kilometrin pääkatu. Kiipeämme tietty Auringontemppelin harjalle aurinkoa tervetimään... :)

... ennen puolta päivää tien päällä ja demokraatisella yhteispäätöksellä maksullisen nopean tien päällä. Aamiaisella päätämme, että emme mene Mexico Cityyn, tuntia myöhemmin löydämme itsemme Mexico Cityn keskustasta :) ... mutta lauantai joten ei niin pahat ruuhkat ja selviydymme sieltä ulos eksymättä...

... Tampereen kokoinen Oaxaca on elämää ja ihmisiä täynnä. Tunkeudumme Zocalon laitaan ja menen etsimään hotellin. Totean nopeasti, että jalkamiehenä se olisi onnistunuty huomattavasti nopeammin, mutta hotelli löytyy kohtuullisessa ajassa kaksi korttelia Zocalosta. Hotellin vierestä Mezcaliinibaari. Siinä missä Tequila on kuuluisa tequilasta Oaxaca on Mezcaliiinistä. Päivällinen Zocalon laidalla ja unimailla...

---

alakuva; ryhkä Aurinkotemppelin harjalla. Taustalla Kuun temppeli.

toiseksi alin; Avenida de Muerte Kuun temppeliltä kuvattuna

keskellä; aamiaispaikan numero 8 sympaattinen sisäänheittäjä, joka poistui keittiöön heti saatuaan meidät ravintolaansa

toiseksi ylin; yksi päivän monista tietulliasemista. Kaikkinensa päivä 500km maksoi noin 30usd pyörä.

yläkuva; serenadi 33 -vuotis hääpäivän kunniaksi... ;)

Päivä36 | Ziaguaroa - Teotihuacan

...ajoppäivä 23 / Mexico...  298km/9h ... liikkeelläoloajan keskinopeus 44km/h... lämpöyila +6 - +22,5... sol, sol y sol... ei varikkokäyntejä, paitsi bemarien vesiletkujen kanssa pikkuongelmia = eivät tahdo pysyä paikoillansa..

---

... aamu alkaa rivakasti. Heti Ziaguaroan ulkopuolella alkaa Couta -road (maksullinen tie) ja etenemme rivakasti 20 ensimmäistä kilometriä. Siihen päivän rivakkuus sitten päättyykin. Ensimmäisen parin tunnin aikana olemme edenneet vajaat sata kilometriä Tulucaan, jossa ehkä matkan modernein aamiainen VIPS’llä (amerikkalaista hapatusta ;) ...

... Tolucasta eteenpäin matelemme ja matelemme tietä 135 kohti Mexicoa. Itse kaupunkiin emme mene mutta tien loppupäässä se avautuu allemme kaikessa mahtipontisudessaan. Ja yes, kyllä Mexico City näytti upealta vuoren reunalta katseltuna savusumusta riippumatta... ;) kaiken keskelle moottoripyörällä en kuitenkaan välltämättä halua...

... tie 135 päättyy pääkaupunkia ympäröivälle kehämoottoritielle. Emme ole sillä yksin ja rauhallisen alkupätkän jälkeen ajamme Teotihuacan liittymämme ohi putkahdettuamme yht’äkkiä vasempaan reunaan osuudelle jossa menee kahdeksan täyttä kaistaa molempiin suuntiin... seurauksena noin sadan kilometrin keirtolenkki. Monen kysymisen ja jonoissa körryyttelyjen jälkeen olemme Teotihuacanilla 1615. Azteekkien vanha kaupunki suljetaan kello 1700. Päätämme jäädä Teotihuacaniin yöksi ja tulla aamuseitsemältä lippuluukulle...

... töräytämme zocalon (keskusaukion) laitaan. Ryhmä jää aukiolle ja käyn kiertämässä kylän hotellit. Pientä kummastusta herättää, että paikassa kuin paikassa on tilaa mutta paikassa kuin paikassa on vain isoja parisänkyjä!... huippuna hotelli jossa jokaisella huoneella oma autotalli, jacutzi kingsize parisänkyn vieressä ja peili katossa! ... päädymme lähimpänä keskustaa olevaan tuntihotelliin. Otamme vuorikausitaksan... ;) ... hauska pieni yksityikohta, että huoneisiin ei avaimia. Tai on, mutta yksi ja sama. Emäntä lupaa avata ja sulkea ovia sen mukaan kuin liikumme... ;)

---

alakuva; Mexico City tien 135 varrelta katsottuna

toiseksi alin; Zompongan iltapäiväruuhkaa. Moottoripyörien kannalta Mexicossa on mukava, että kaikki kaistat ovat käytössä. Eli aja mistä mahdut eikä kukaan pistå pahakseen.

toiseksi ylin; konepyöräkuljettaja Linko saamupassa supermarketista olukassia ranteet täynnä... ;)

yläkuva; konepyöräkuljettaja Vuorio on juuri korkannut iltatequilansa. Jose Cuervo on in!

Päivä35 | Guadalajara - Ziaguaroa

... ajopäivä 22 / Mexico... kilometrit 488/12h ... keskinopeus 51km/h... lämpötila +6 - +22,5... sol, sol y sol... ei varikkokäyntejä...

---

... wau, wau ja wauh pääsi tänään ilmoille useamman kerran... Mexico15 on hulvattoman upea tie käytännöllisesti katsoen Tepicistä - Ziaquaroaan saakka.... taivaallisia mutkia universaaleissa maisemissa. Parhaimmillaan tie nousee 2800 metriin merenpinnasta... ja sen huomaa myös lämpötilassa...

... päivän sissi on Jarmo. Hän ajaa t-paidassa aamun kuudessa viiva kymmenessä plus asteessa. Myöntää tosin itsekin, että puolenpäivän aikaan kananlihalla olevat ihonkarvat on silitettävä tasaisiksi,,, ;) ...

... aamu alkaa harhailulla. Pääjoukko lähtee treffipaikalle hotelli Santa Festä. Jarmo, Tapsa ja minä keskustasta. Ensimmäistä treffipaikka me kolme viimeistä emme koskaan tavoita. Ajamme harhaan heti kaupungin laidalla ensimmäisen kerran ja sen ulkopuolella toisen kerran. Usko oli jonkun aikaa koetuksella tien pienentyessö ja pienentyessä ja kun vastaan alkoi tulemaan aaseja maitotonkat selässä... mutta uskomme rajoille harhailtuamme kinttupolkuja taivas aukeni eteemme tien 15d muodossa. Maksullinen moottoritie Guadalajarasta - Guidad Mexicoon. Nousimme pientä polkua pikatielle ja menoksi...

... pääryhmän kohtaamme Pemex 7497 asemalla Moraliassa, josta matka jatkuu ehkä koko matkan toistaiseksi hauskimmalle mutkatie-osuudelle, jolla otan lipat ylipitkän ulospäin taittuvan umpirautasivujalkani vuoksi. Tiukka mutka, sivujalka raahaa maata, töyssy, sivujalka nostaa takarenkaan ilmaan ja saan tehtyä oikaisuliikkeen mutta tien reuna tulee monilukuisine havuineen liian nopeasti vastaan ja muutun kuljettajasta matkustajaksi. Luisun selkäpansarin varassa hyvän matkaan. Kuinka pitkän en tiedä. Givin telineitä en enää moiti. Ne kestivät pyörän painon parinkymmenen metrin sivuluisussa. Ainoat menetykset pari hyvää tarraa, etuvilkun lasi, vääntynyt pleksi, skraadeja ja reikiä Rukan Armax takkiin jonka selkä kesti hyvin...

---

alakuva; mexicolaiset hallitsevat roskaamisen jalom taidon täyteddisesti. Maa on upea mutta tien varret roskaa täynnä.

toiseksi alin; asvaltti katoaa aina sillin tällöin. Harvemmin kuitenkaan vakavasti.

toiseksi ylin; rekan leveydeltä. Päätie menee usein keskeltä kylää ja leveys usein maksimissaan rekan leveys.

yläkuva; kirkko 3200 metrin korkeudessa. Lämpötilavaihtelut ovat ovat suurten korkesuvaihteluiden mukana suuria. Kymmenen asteen muutos kymmenellä kilometrillä on usein arkirealismia... ;)

Päivä34 | Tepic - Guadalajara

... ajopäivä 22... kilometrit 278/9h (sis. varikkoa 5h) ... keskinopeus 52km/h ... lämpötilä +20 - +29,5... sol, sol y sol... Jarmon Deauvillen vasen sivulaukku teki tenät. Ei aukea. Renkaanvaihtaja Ixptanissa tekee penkin alta rautalankavirityksen... ;) ...

---

... tänään olikin suurin varikkopäivä. Tapsa uusi molemmat ja Jarmo takagummin Ixptanissa. Guadalajarassa Kalevi uusi molemmat ja säädätyttää venttiilit. Pekka uusii niin ikään molemmat renkaat. Seppo ja Visa takarenkaat. Guadalajaran SurtiMotorin pojat myös pesevät joka pyörän paremmin kuin hyvin. Liekö naistenpyöräni ollut tehtaaltakaan lähtiessään yhtä kiiltävä... tosin Motomarketista se tuli huollon jälkeen melkein saman veroisena. SutriMotorin johtajalla taisi olla hyvä busines-päivä. Tehdessämme viimeisinä Kalevin kanssa lähtöä, kätellään, halataan ja taputellaan selkään monta kertaa. 

.... minä vaihdoin myös takagummin koska päätettiin jäädä yöksi Guadalajaraan. Taiwanilainen Kendo ehti pyöriä täydet 9000km ja sillä olisi mennyt vielä tuhat tai kaksi. Eli saman verren ja enemmänkin kuin BMW’n alkuperäisellä takarenkaalla! ...

... Tapsan ja Jarmon kanssa ehdimme käydä Tequilassa tarroja jahtaamassa. Kova työ palkittiin 12dennesstatoista tai kolmannessatoista liikkeessä. Tarroja löytyi kuin löytyikin... :) ...

... SutriMotorin lähelllä olevan motelli Santa Fe’n omistaja on ‘bitz’... pyöriä ai saa tuoda pihalle, kahta viimeistä huonetta ei löydy, häätämässä ‘viertailijat’ (Tapsa, Jarmo ja minä) pihalle samantien, ei tiedä onko kaupungissa toista hotellia. Jos vahingossa eksyt jätä väliin... 

... ja yes. Joskus hotellin löytäminen on vaikeampaa kuin toisinaan. Tänä iltana oli se vaikeampaa. Ajelen Jarmon ja Tapsan kanssa kolme vartti ympyrää ennenkuin löydämme ensimäisen hotellin ja senkin vasta keskustassa. Otamme toisen joka järkevän hintainen. Hotelli Fenix avinida Coronalla siisti hyvätasoinen paikka vartioidulla parkkihallilla... ja aivan ydinkeskustassa... ;)

... takaisin Santa Fe -hotelliin ei mitään mahdollisuutta löytää ... sovimme puhelimessa, että pääjoukko syö SutriMotorin kulmilla ja me kolme keskustassa. Treffipaikaksi aamulla sovitaan Atopopilco, joka keskustasta noin 60km itään...

---

alakuva; Tepicin keskustaa. Kadut ahtaita ja täynnä... ja jos liikennevaloissa seisoo vihreiden vaihtumisen jälkeen puoli sekunttia niin torvet soivat... tämä tosin tuntuu pätevän joka kaupunkiin.

toiseksi alin; lampaanreidet nuotiolla kypsymässä aamiaispaikassamme. Aamiainen oli lihaisa... lautasella iso kasa lihaa ja kuppi lihalientä. Kyytipojaksi tortijoista tuorejuustolla ja hotolla chilillä. Visa päätti näyttää miehen mallia mutta chili oli vahvempi.... ;)

keskellä; Tapsa Ixptanin varikolla. Niin siistiä että valkoisilla sukilla olisi voinnut tepastella.

toiseksi ylin; Tequilaa... paaaaljon tequilaa Sauzan sammioissa ;)

yläkuva; Guadalajaran katedraali yövalaistuksessa.

Päivä33 | Topolobombo - Tepic

... ajopäivä 21... kilometrit 768/12h... keskinopeus 82km/h... lämpötilä +25 - +36... sol, sol y sol + trooppinen sadekuuro pimeällä ja tähtitaivas... rengasvarikolta Tapsalle gummit eteen ja taakse. Jarmolle taakse...

---

... meksikolaiset poliisit eivät ole turhan niuhoja. 140km/h 40km/h alueella eikä poliisin ilmekään värähdä kun pyyhkäisen ohi Visa perässä. Sama toistunut jo useamman kerran vähän pienemmillä ylityksillä...

... matka taittuu tänään varsin mukavasti. Culiacanin engasliikkeessä tulee tosin tunnin ylimääräinen viive. Renkaiden ostoon ei mene montaa minuuttia mutta maksamiseen tunti. Tapsa maksaa kortilla. Olessamme pihalla tekemässä lähtöä myyjä tulee perään ja viittoo Tapsan takaisin sisälle. Hän ei ole saanut pankistaan varmistusta, eikä saa sitä seuraavaan kolmeen varttiin kun pankissa kukaan ei vastaa puhelimeen. Monen väännön jälkeen saamme myyjän peruuttamaan korttioston ja ottamaan maksun käteisellä... pyhä haliputti matalikollo uikoon... ;) ...

... karu kuivuus muuttui aamupäivällä reheväksi vehreydeksi jota jatkui koko päivän. Kukkia, perhosia, metsään ja reheviä viljelysmaita. Tavoitteena oli ehti Tequilaan saakka. Pimyes tulee kuitenkin ensin. Viimeisen tunnin ajamme vähintäänkin riittävän hintaisella maksullisella pikatiellä. Hintaa tulee 70km matkalle 11usd/pyörä!!! ... hinta ja laautu eivät kohtaa... ajansäästökin on siinä ja tässä kun maksuasemia tuon tuostakin...

... Kello hyvän matkaa yhdeksän tuolla puolem kun olemme Tepicissä. Majapaikkakin löytyy aivan keskustasta. Hotelli Ibarran parkkihalli käytännössä osa hotellin aulaan... ;) ... Petri, Kalevi, Sami ja Pekka Guadalajarassa. Heille apu löytynyt paikallisesta rengasliikkeestä... tai löytyy huomenna kun aamu valkenee. Tepicistä löysimme Honda liikeen aivan keskustan tuntumasta. Sinne kun aamu on...

---

alakuva; Culiacanin Hondaliike. Renkaanvaihtokonetta ei ollut mutta renkaita kyllä.

toiseksi alin; Visa ohjeistaa panssarijengiä taukopaikan varjossa

toisekeksi ylin; vihreää ja vehreää. Maisema muuttui jälleen kerran kokonaan eikä ruska vaivaa.

yläkuva; yksi päivän taukomajoista. Tämä noin 200 kilometriä jostakin.