Päivä22 | Cresent City - Gualala

... ajopäivä 11... USA / California ... 519km/11h... keskinopeus 72km/h... lämpötiä +9 - +18... pilivistä, sadetta, puoliaurinkoista... Samin etuhaarukka toimii edelleen... Ari menettää puolet jarrukahvasta pikku s-mutka kippauksessa...

---

... pitkät ajopäivät alkavat tuntumaan tunnetiloissa ja päivän päätteeksi saamme monisanaisen kiivaan argumentaation aikaiseksi mitä teitä pitäisi ajaa. Osa haluaa ajaa pientä ja mutkaista osa suoraa ja leveää baanaa... koita siinä sitten pitää jokainen tyytyväisenä :| ... haastava yhtälö...

... teiden levydestä ja mutkien määrästä riippumatta Californian rannikon punapuut tekevät jokaiseen vaikutuksen. Vain Harry Potter Nimbus 3000 luudalla puuttui lentelemästä puiden välissä... eli olo oli kuin taikametsässä satoja ja jopa tuhansia vuosia vanhojen puiden keskellä jotka kohoavat toistasataa metriä...

... eniten kaikkia tunteita aiheutti käyminen Californian ‘lapissa’. Ajoimme upean, mutkaisen ja pomppuisen Capetown - Petrolia  tien jolla paikallisetkin ihmettelivät, että miten olemme sinne eksyneet. Jopa Californian hienoin tie, California1 aiheutti erimielisyyttä, että mennäkkö vaiko eikö mennä. Taustalla tarve päästä nopeasti San Franciscoon jonne emme tänään päässeet. Reilu sata mailia jäi vajaaksi. Mutta California1 on maineensa veroinen. Älä jätä välistä jos tällä suunnalla satut ajelemaan... ;]

... päivä päättyy Gualalaan ja sen hauskaan Western -tyyliseen Gualala Hotelli- / saluuna- ravintolayhdistelmään ... ja huomenna ehkä sopuisampi päivä... :]

---

yläkuva; Petrolia Highway 

toiseksi ylin; tusina motoristia tarvitaan ylettymään suurimpien punapuiden ympäri

toiseksi alin; Petri vauhdissa California1’llä

alakuva; aamulokki Cresent Beach Motellimme takapihalla

Päivä21 | Woodburn - Cresent City

... ajopäivä 10, Oregon-California... 577km/11h ... lämpötila +13,5 - +16,5... pilvistä, pilvistä ja aurinkoista... Samin GS'n etuhaarukka vuotaa edelleen mutta toimii... Kallen GS800'ssa pieniä ajotietokoneongelmia. Öljyvalo syttyy välillä ja saa Kallen veret kiertämään...

---

... aamtuimaan interstate 5'tä Albanyyn, josta pienemmille poluille. Ensimmäinen stoppi Corvallisissa jossa Subway aamiainen, joka jatkoaamiainen hotellin muffinssiaamiaiselle... Subwayllä tulee mieleen, että Obama -tarrat voisivat olla kovaa valuuttaa (on syntymässä tarravarustelukilpailu... ollut jo muutaman päivän ilmassa ;) ja demokraattien vaalitoimistoon, josta irtoaa muutama asiaankuuluva tarra...

... Corvallisista kohti Alseaa, josta edelleen Suislawin kansallispuistoon ja pieniä polkuja kohti Deadwoodia, jota emme koskaan löydä. Kuitenkin paljon pikkuteitä, karhunvatukoita ja avuliaita mutta enimmäkseen tietämättömiä paikallisia... eli eksymme Oregonin vuorille. Lopputuloksena Honda siellä toinen täällä tienposkessa ennen seuraavaa hultoasemaa...

... Florensessa saavutamme Tyynen valtameren rannan ja 101'stä etelään, joka parenee vain etelän lähestyessä... päivän päättärimme on Cresent City, jossa majoitumme merenrantaan ja käymme unimaille näkemään moottoripyörän kuvia valtameren mainingit musiikkinamme... :)

---

yläkuva; matkamotoristi Linko hiljentyneenä bloginsa äärellä

toiseksi ylin; maisema hotellihuoneemme patiolta. Tyyni valtameri ja sen rantaa.

keskellä; amerikassa kaikki on suurempaa. Niin myös iltapäivä baakkelsit

toiseksi alin; Oregonin upean vuoriston upeita teitä. Oregon näyttää olleen eturivissä kun jumalat luontoa ovat  jakaneet.

alakuva; Tapsa, Jarmo ja Seppo karhunvatukkapuskissa

Päivä20 | Seattle - Woodburn

... ajopäivä 9 / USA-Wasington... 512km/11h... keskinopeus 70km/h ... lämpötilä +13,5 - +28... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista (siinä järjestyksessä) ... 

---

... päivä alkaa sinisellä taivaalla ja päättyy sinisellä taivaalla. Tosin aurinko ehtii laskea juuri ennen kuin ajamme Super8’n pihaan Woodburnissa. Päivän kohokohtana Mt. Rainier, jonka lumihuippu kohoaa vajaaseen viiteen kilometriin. Päivän toinen kuuluisa vuori on tulivuori Mt. Helen, joka räjähti koko planeetan tietoisuuteen 1980...

... päivän tiet ovat toinen toistaan parempia mutkateitä hyvällä päällysteellä ja vähän huonommalla. Loppupäivästä vähän matkaväsymystä on myös ilmassa. Välit venyvät ja autoa pukkaa väliin ja lopputuloksena ns. ‘tavallinen’... moottotien rampista puolet ajaa suoraan... mutta no hätä. Puhelimet toimivat. Paitsi minun jota ei ole. Käyn ostamassa seinämartista uuden. Motorolan läppäpuhelin maksaa kokonaista 20dollari... puhelinkortti 140 minuutilla 30 dollaria...

---

yläkuva; Pekka ja Sami Mt Reinier taustanaan

toiseksi ylin; pojat melkein kannon korkuisia... ;)

toiseksi alin; paikallinen trike saapumassa Cougarin huoltoasemalle

alakuva; alamäkipyörä Mt. Helenin juurella. Nopeus helposti 50mailia/h... ja ekologisesti... ;)

Päivä19 | Seattle

... lepopäivä... eli Seattle ja sen ympäristö kuten kukin haluaa. Minulla ja Samilla päivä alkaa BMW-liikkeestä. Pekka ja Kalevi lähtevät mukaan, emmekä ehdi olla kauaa siellä ennenkuin Petri saapuu paikalle...

... BMW -liikkeessä tulee mieleen, että olikohan viisasta lähteä matkaan uusilla malleilla joihin vaikea saada varaosia. Samin vuotavaan etuhaarukkaan saadaan kyllä uusi tiivisti, mutta viikon päästä San Diagoon. Osa tilattava Saksasta ja hyvällä onnella se on siellä kun mekin olemme. Nyt pidetään peukkuja, että Samin GS800 kestää San Diagoon saakka... :]

... minun muoviset Givi -laukut eivät kestäneet Seattleenkaan saakka. Kumpikaan sivulaukku ei enää aukea. Onneksi ne ovat mallia joissa erillinen pieni kansiluukku jota kautta tavaroista saa sisään ja ulos...

... bemariliikkeestä pyöriä pesemään... Omon syväpuhdasta ei tule mutta silminnähtäävää puhtautta kyllä. Pesulasta Mikon pihalle huoltohommiin. Kalevi asentaa minulle käsisuojat jotka Seattleen asti suojanneet hyvin takalaatikossa. Pekka ruuvaa pleksinsä irti. Minä ruuaan Pekan pleksin mönkjääni, Pekka GS800'n alkupeärisen pleksin omaansa. Jää nähtäväksi huomenna mikä on käytännön ilo...

... iltapäivällä Sven tulee 1935 mallisella Pacardillaan, joka ei uutta häpeäisi jos sellaisia olisi. Mutta ei ole. Autoa valmistettu 20kpl ja niistä viisi vielä hengissä. Svenillä mukaan muutama paketti kylmäsavulohta ja norjalaista akvaviittiä. Illalla olemmekin Svennin eväissä... haliputtia, lohta ja akvaviittiä... ja lämmittää Mikko sen saunankin vielä toisen kerran... ja leipoo pellillisen pikkuleipiä... ;)

---

yläkuva; mistä kunnon motoristiaamiainen Seattlessa? Mene Bet's Placeen Aurora Avenuella. Aamiaista odotellessa voit tehdä oman taideteoksen seinälle.

toiseksi ylin; Sami pyöränpesuhommissa 80th ja 7th risteyksessä. Kahdella dollarilla neljä minuuttia

toiseksi alin; Kalle ja serkkuni Tim. Tim se joka ilman haarniskaa

alakuva; Mikko ja Sven näyttävät parempaa puolta Svenin Pacardin edessä. Konepellin alla V12, joka Svenin mukaan kuluttaa ihan riittävästi polttoainetta.

Päivä18 | 100 Mile House - Seattle

.. ajopäivä 8... Canada-USA... päivän kilometrit 577 / 9h... keskinopeus 90km/h... lämpötila -4,5 - +28... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista (siinä järjestyksesä). Samin GS800’n vuotavaa etuhaarukkaa lukuunottamatta ei teknisiä ongelmia...

---

... päivä alkaa raikkaasti... heti lähdettyämme aamuseiskalta liikkeelle lämpömittari putoaa pakkasen puolelle ja menee parhaimmillaan 4,5 pakkasasteeseen! Ei olisi ollut paha homma ollenkaan, jos olisi jossakin kohtaa ehtinyt laittaa käsisuojat. Ohuet nahkahanskat eivät selkäpuoleltan lämmitä liikaa vaikka kämmenet hehkuvat... ;) ... ajettuani 50km huomaan, että oikea sivulaukku on auki! Pari t-paitaa ja yhdet sortsit ainakin lensi, ei taivaan mutta tien tuuliin... ilmeisesti myös kamerani toinen akku. Minulla ilmeisesti jonkinlainen geenivirhe, joka karkoittaa tavaroita luotani. Puhelimeni unohtui Whitehorseen... siitä taisin jo mainita?...

... British Columbian maisemat osoittautuvat upeimmiksi kun kukaan meistä osasi kuvitella. Päivän reitti on myös minulle kokonaan uusi USA’n rajalle saakka. Maisemat ovat sekoitus Canadan pohjoista, Arizonaa ja Mexicoa... puolipuuttomia vuoria ja karua kanjonia...

... raja ylittyy ongelmitta. Passi on ainoa dokumentti, joka tarvii näyttää ja heti rajan jälkeen aukeaa yksi matkan hauskimpia mutkapätkiä Mt Vernonin maisemissa. Tie numero 9 kuitenkin ruuhkaantuu ja tasaantuu Seattlen lähestyessä...

... Seattlessa ajemme enoni Mikon pihaan. Puolet porukasta jää Mikolle ja puolet menee lähimpään hotelliin. Iltaohjelmassa saunomista ja makkaranpaisto suomalaikansallisittain... kumpikaan ei tunnu pahalta... ei varsinkaan ensimmäinen ... ja pyöräyttääpä Mikko Sirpalle vielä juhlamokat illan päätteeksi ... :]

... ryhmän matkavarusteet myös täydentyvät. Mikon naapuri Sven lahjoittaa meille radioohjattavan veneen! Titicacalla ohjelmassa veneilyä. Ajovuorot täytyy varmaan jakaa etukäteen... lahjoituksilla bensakassaan jonon ohi? ... ;) ...

... Seattlessa myös matkan ensimmäinen etappi ajetettu. Punaisen mönkijäni mittariin kertynyt 4558km... ja huomenna vapaapäivä! Tai kuten Visa asian ilmaisi 'tulee pitkä odotus, että ylihuomenna pääsee ajamaan'... ehkä siitä odotuksesta kuitenkin selvitään...

---

yläkuva; Enoni Mikko ja Mikon naapuri Sven, joka lahjoitti meille radiohjattavan veneen ... ;)

toiseksi ylin; Jarmo ja Mikko lippua nostamassa Mikon lipputankoon.... 20vuotta Mikko kuulema odottanut että joku suomalainen tulisi käymään, että saisi liputtaa... tai sitten ehkä ei...

keskellä; jonkun handicapped Honda... taitaa kuulua meidän porukkaan... Honda siis...

toiseksi alin; British Columbian upeita maisemia Cache Greekin ja Hopen välillä.

alakuva; aamupyöriä motellihuoneen edessä ilman pakkasnestettä. 

---

Päivä17 | New Hazelton - 100 Mile House

... ajopäivä 7... Canada / British Columbia... päivän kilometrit 759 / 10h (josta 200 hiekkakiviränniä) ...liikkeelläoloajan keskinopeus 96km/h... lämpötila +1 - +25... sää; aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa (siinä järjestyksessä :) ...

---

... aamu alkaa äkkilähdöllä, Kalevi laittanut kellon soimaan kyllä mutta soi tuntia liian myöhään. Ollessamme lähdössä päivälliselle muut tulevat... ei muuta kuin nopeat kahvit ja pyörän päälle. Ensimmäinen veto on raikas tai erittäin raikas. Varsinkin kun lähdin farkuissa ajamaan. Lämpömittari lupahtaa heti lähdön jälkeen +1 asteeseen ja keikkuu koko ensimmäit 120km yhden ja kolmen plus asteen välissä... :) ...

... mutta sitten lämpenee ja reilustikkin. Iltapäivällä ajamme +25 asteessa. Päivän hiekkatieosuudella pukkaa hiki. Kurapyörät lähtevät oikoreitille joka kilometreissa oikaisee kyllä mutta ajassa maantiehondat ehtivät odottaa meitä 1,5h treffipaikalla. Tulee eksyminen jos toinenkin ja karttamme ja syrjätiet eivät vastaa toisiaan. Seuraamme paikallisten metsästäjien autoa selkeille vesille...

... karhuja ei enää tänään seiso tienvarressa odottamassa ylitysvuoroaan ja ruskasta on jäljellä enää rippeet. Kukaan ei kuitenkaan tunnu olevan siitä pahoillaan...

... Samia vähän kenkuttaa Benarin etuhaarukka. Hänen 800gs roiskii öljyä pihalle, joten Seattlessa edessä varikkokäynti... ja taas bemarileirissä. Tarvii varmaan hankkia Honda seuraavaksi... ;) ...

---

yläkuva; 100 Mile House Motellimme valo yössä.

toiseksi ylin; kylttejä metsäteiden risteyksessä... 

keskellä; Sami sätää ja Kalle lukee taustalla karttaa, joka ei oikein ole yhtä teiden kanssa

toiseksi alin; Moottoripyöränkuljettaja Huttunen lippu  salkoon kiedottuna hiekkatieosuudella

alakuva; Sirpan nilkkurit... aika Rock :)

Päivä16 | Lake Watson - New Hazelton | Canada

... ajopäivä 6... Canada / British Columbia... ajokilometrit 795 / 9h ... liikkeelläoloajan keskinopeus 115km/h ... lämpötila +2 - +19,5... sää; aurinkoa, sadetta, pilvistä, aurinkoa. Siinä järjestyksessä ja suurin osa päivästä aurinkoa...

---

... British Columbiassa ollaan ja ruska on hellittämässä otettaan yllättävänkin huomattavasti. Päivä lähti käyntiin Watson Lakessa yön kuuraa penkeiltä putsaessa ja aamu oli kieltämättä aika raikas...

... ennen ajoon lähtöä kuitenkin päivän kulttuurikohde, joka oli Watson Laken kylttipuisto. Tienrakentajasotilaat aloittivat homman 1942... nyt puistossa tuhansia ja tuhansia kylttejä. Oulun kaupungin tienvarsikyltti löytyi ja katukyltti Vantaalta. Kulttuuriryhmämme tosin tyytyi katsomaan puistoa pyörän päältä Petriä ja Aria lukuunottamatta... ;)

... British Columbia on iso totesimme ensimmäisen 500km jälkeen... sitä jatkuu ainakin Suomen verran jos ei enemmän... ja päivän ehdottoman hyviä juttuja on että ei yhtään varikkokäyntiä. Tosin päivän reitillä ei kyllä yhtään varikkoakaan. Bensa-asemien välit noin 200km ja sillee... tosin etelään tultaessa ne vähän tihenevät... ;) ...

... maisemat vuoria, lappia ja alppia ja lappia... minimimarssitahti tuntuu olevan 120km/h ++, karhubongauksia tänään kaksi. Päivän päättärimme on New Hazelton... pieni kylä joka paikallisen biljardihain mukaan on kuuluisa olympiavoittajastaan. Pekingissä tuli kultaa naisten voimistelussa... tai jossakin muussa lajissa. Ihan tarkallen ottaen mistä ei selviä...

... puhelimemme eivät toimi tänäänkään... eivät ole tainneet toimia viikkoon. Siinä on puolensa ja puolensa mutta ei pahasta olisi vaikka toimisivat... mutta ehkä huomenna kun alamme tulemaan ‘ihmisten ilmoille...

---

yläkuva; Luomu ja Eko New Hazeltonin biljardisalissa... kumpi on kumpi?

toiseksi ylin; Higway 37 etelään

keskikuva; paikallinen karvalakkimies ajelemassa sinne, tänne ja tuonne. Karvalakkimiehen ajoneuvoyhdistelmä liikkuu huomattavasti rivakammin kuin esimerkiksi Honda CBF 1000.

toiseksi alin; Sami, Ari ja Petri tavaamassa karttaa.

alakuva; Watson Laken kylttipuiston laidalla aamutuimaan.

Päivä15 | Haines - Lake Watson

... Lake Watson / Canada... ajopäivä 5 ... 844km (tuli 400km extralenkki kun Hainesista olisi lähtenyt seuraava moottoripyöriä ottava lautta vasta maanantaina :) / 14h (josta reilu 4h varikkokäyntiä Whitehorsessa) ... liikkeelläoloajan keskinopeus 104km/h... lämpötilä +1,5 - +14,5 ... sää aurinkoa ja aurinkoista...

---

... Hainesin Bamboo Room -ravintola tekee parempia aamiaisia kuin päivällisiä. Hiilihydraatit kohdallaan kohti Canadan rajaa, joka on kohdalla alle tunnissa. Kahden tunnin kuluttua olemme ajaneet Haines Junctioniin 250km päähän ... Petriä ja Kallea ei näy. Päätämme että he ovat jääneet valokuvaamaan. Tosin lähtivät myös viimeisinä.... jään kuitenkin joksikin aikaa odottamaan... kulunut takarenkaani saa minut kuitenkin matkaan. Odotan mielummin Whitehorsessa smalla kun joku vaihtaa takarengasta. Eli naistenpyörämönkijäni menossa jo kolmatta kertaa varikolle! Takarenkaalla ajettu vasta  10250km... eli ei mahdottoman lujaa laatua... :)

... lujaa laatua eivät ole myöskään Kallen bemarin ketjut. Ne pamahtavat poikki 62km ennen Whitehorsea. Minä kuulen siitä Petriltä, joka tulee vastaan Kawasaki-liikken eteisessä tullessani uusi takarengas kainalossa ulos... Petri matkalla ostamaan Kallelle ketjuja. Kalle pyöränsä luona 62km päässä....

... Kawasaki liikkeestä ei löydy ketjuja mutta HD-liikkeen myyjä antaa noutopalvelun numeron. Tilaa Kallelle noutopalvelun ja jätän pyöräni renkaanvaihtoon. Petri käy sopimassa Honda -liikkeen kanssa että laittavat Kallelle uudet ketjut kun tulee ja 1630 tulee. 1800 olemme Kallen ja Petri kanssa liikkeellä kohti Watson Lakea jossa muut jo ovat. Yhdeltätoista olemme mekin kahdella tankkauksella ja yhdellä ruokatauolla. Viimeisen kahden tunnin aikana vastaan tulevia autoja on kaksi...

... Watson Lake on Yukonin kolmanneksi suurin kaupunki mutta ryhmän löytäminen ei tuota ongelmia 1500 asukkaan metropolissa. Watson Laken kandesta hotellista ryhmä löytyy toisesta...

... että mitäkö onni on? Se on ainakin lämpökahvat ja Air Hawk...

---

yläkuva; Kallen ketjuton pyörä noutopalvelun lavalla 

toiseksi yli; joillakin huoltoaemilla paremmat maisemat kuin toisilla. Kuva Haines Junktionista.

toiseksi alin; autolli ;)

alakuva; good morning yukon

Päivä14 | Whitehorse - Haines

... ajopäivä 4... ajokilometrit 436... keskinopeus 103km/h (aikana jona punainen mönkijäni liikkui (Ari risti naistenpyöräni mönkijäksi, ja kiusallisinta on, että hän on valitettavan oikeassa ;)) ... lämpötila +5 - +14,5... aurinkoa ja aurinkoa plus pikku tihkusadeosuus...

... päivä alkaa Pekan, Kalevin ja minun osalta varikkokäynnillä. Pekalle ruuvataan kaatumaraudat kiinni. Pekalle ja minulle tehdään uudet sivujalat. Kalevin vasen takalaukku paikataan. Minulla nyt jo kolmas sivuseisontatuki menossa toukokuussa ostetussa pyörässä!. Tämä viimeisin versio Whitehorsen pajalla tehty umpirautaputki. Bemarin omat tuntuvat olevan cocacolatölkkipuristeista tehtyjä. Seuraavalla kerralla vääntyy runko ennen sivujalkaa... ;) ... tosin tämä kolmaskin taitaa olla väliaikainen versio...

... pääjoukko lähtee Hainesiin kello 1100 Petrin johdolla. Pekka, Kalevi ja minä pääsemme matkaan 13:30pm... 17:00 olemme edenneet 420km, eli tie oli autio ja tyhjä. Maisemiltaan koko matkan huippua loppupäästä. Ja Hainesin lähestyessä valkopääkotkat lisääntyvät. Haines on Villi Pohjola tv-sarjan kotikaupunki. Villi Pohjola tuli mieleen varsinkin illalla kun kävin päivällisen (matkan huonoimman) jälkeen tankkaamassa Arin pyörän. Iso mustakarhu uros seisos keskellä tietä bensa-aseman kohdalla... lähti laikasti ja sitten ripeästi jalkaamaan edessäni. Kello oli vajaa kymmenen paikallista aikaa...

... Villiä Pohjolaa oli myös Chilkoot -riverillä jossa olimme ennen auringonlaskua. Ainakin seitsemän karhua oli joella kauhomassa lohipäivällistä. Lähin niistä löntysti ohitseni alle kymmenen metrin päästä. Toivottavasti videolle tarttui jotakin.... ;) ...

yläkuva; valoa yössä, Kalle motellihuoneessaan yövuorossa

toiseksi ylin; mustakarhu kalassa Chilkoot -joen padolla.

keskikuva; lumihuippuja Hainesiin johtavalla valtatiellä tai tiellä ainakin

toiseksi alin; punainen mönkijäni Haines Junktionin bensa-asema. Taustalla Pekka ja Kalevi.

alakuva; Ari haastamaassa paikallisia biljardiin... tai sitten päinvastoin... keskenäiset ottelumme ovat kolme tasapeliä (plus yksi Arin voitto) ...

Paiva13 - Dawson City - Whitehorse

... ajopäivä 3... Whitehorse / Canada... 526km 7h ... keskinopeus 108km/h... läpmötilä +6,5 - +16,6c ... tihkusadetta, pilvistä, puolipilvistä, aurinkoista...

---

... hevosemme seisovat rivissä Midnight Sun motellin edessä ilman kauroja ja sitomista vetäessäni verhot sivuun... pyöriskelen kaikessa rauhassa kunnes vilkaisen rannekelloani. Se näyttää 9:10... aamiainen oli 8:30... !!! ... kävi vanhanaikanen. Puhelimen herätyskello herätti kyllä 08:00 mutta Alaskan aikaa! Huudan Kaleville, että jättä dekkarinsa nenänpuuterointiahuoneessa sivua tai kahta vähemmälle ja että lähdetään etsimään ryhmä. Ryhmä löytyy Klodike Kate -ravintolasta perinneaamiaset edessään... :) ...

... koneet käyvät kello 1100. Tie Whitehorseen on autio ja... ja kuin Lapissa paitsi että tuntureita on potenssiin sata. Muuta liikennettä ei juuri ole koko päivänä. Etenemme reippaasti, mutta niin etenee harvalukuinen muukin liikenne... ryhmämme jälkijoukko ajoi Carmaksin kohdalla 120km/h... rekka puhalsi ohi...

alakuva; Dawson Cityn hotellimme Midnight Sun.

yläkuva; Tapsa Moose Greekin keskustassa. Moose Greekissä asuu 2 naista, 2 miestä ja neljä koiraa.

toiseksi ylin; Seppo kiitää Yokonin ruskassa

toiseksi alin; moottoripyörän kuljettaja Linko on ajanut putki kuumana = vaijeri kireällä 2h 180km/h. Huomenna etsitään paikkauosia. Päivän muita pikkurikkoja ovat Jarmon Hondasta pudonneet pultit ja Kallen lipputanko-ongelmat...

Päivä12 | Sheep Mountain - Dawson City | 636km 10h

... keskinepous 101km/h (ajasta jona punainen naistenpyöräni liikkui)... lämpötilä +2,5 - +11,5c... ei varsinaista sadetta, ei varsinaista auringonpaistetta...

... eli ensimmäinen kunnon ajopäivä, eikä yhtään liian kuuma .. :) ... aamun ensimmäiset kilometrit lämpömittari kieppui +3c molemmin puolin, eikä tuo tuosta mahdottomasti noussut koko päivänä. Mutta hieno ajopäivä... tyhjää baanaa, ruskaa, vuoria, lumihuippuja...

... bensa-asemien välit tosin suhteellisen pitkiä ja ensimmäisellä legillä kaksi tankki tyhjentyi ennen aikojaan. Kalevin, koska eilen oli tankannut niin kiireessä, että ei ollut malttanut laskea täyteen. Visan tankki oli toinen... se tyhjeni koska Tranalpin tankki pienin tai pyörä isokulutuksisin....

... ajelemme jo autolla suhattuja teitä Glendalleniin saakka. Siitä eteenpäin kaikki uutta. Vauhdikasta päällystettä riittää ensimmäiset 400km... melkein Chikeniin saakka joka melkein planeettamme metropoli. Kuusi ympärivuotista asukasta ... ;) ... hauska microkylä, jonka sosiaalisen elämän keskus on lippalakkibaari. Baari jonka katoon ja seinille kiinnitetty tuhat ja yksi laippalakkia ja enemmän...

... Chikenistä Dawson Cityyn saakka tie on käytännössä märkää ja liukasta hiekkasavea (edellisenä yönä satanut) GS'llä ja TransAlpeilla ei ongelmia... ja ei suuria Deauouvilleillä ja CBF'lläkään, niillä vain joutui keskittymään enemmän... päivän jälkipuolisko (n.300km) oli pitkin Top of the World -higwaytä ja välillä tuntui kirjaimellisesti kuin ajaisi maisemien puolesta maailman katolla...

... tätä kirjoittaessani istun Midnight Sun Hotellimme baarin katolla... huone on baarin päällä. Kello 0030 ja Yellow Submarine raikuu kuin istuisi stagen reunalla... toivottavasti alakerrasta kuitenkin loppuu virta ennen aamua... :] 

... mutta Dawson City on ykköstä, heikkakadut, lankkujalkakäytävät ja vanhoja puurakennuksia...

yläkuva; Petri laardina Dawson cityn kasionossa

toiseksi ylin; Chikenin lätsä- ja mitä kaikkea kattoon keksii ripustaa baari. Ei mikää maailman metropoli mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

keskikuva; USA'n ja Canadan raja. Eli olemme juuri tulleet Yukoniin. Ruotsin kokoinen alue, jossa 31000 asukasta. 21000 heistä asuu pääkaupungissa Whitehorsessa.

toiseksi alin; kurapyöräilijä Linko Top of the World Highwayllä

alakuva; virallinen lähtökuva Alaskassa