Päivä32 | La Paz - Topolobombo

... 'ajopäivä' 20... kilometrit 27/14h, josta kymmenen satamassa tai laivalla... lämpötilä +28,5 - +35... sol, sol y sol... Kalevi soittaa aamupäivällä Los Mochisista. Bemareihin löytynyt yksi eturengas ja Sepolle takarengas. Jatkavat seuraavaan kauopunkiin ...

---

... aamiainen kantapaikakssamme, hotelli Perlan suurella avoterassilla kello yhdeksän kuten kahtena edellisenäkin aamuna. Ennen kymmentä olemme satamassa. Yhdeltätoista Hondilla on Permiso de Importacion Temporal. Puoli kaksitoista olemme biitsillä...

... kaikista virallisin selitys siihen, että Hondat eivät saaneet eilen permisiota on se että La Pazin permissiotoimiston tietokone ei ymmärrä eurooppalaisia V-alkuisia Hondien valmistenumeroita ja viikonloppuisin ei Mexico Cityn permissiopääkonttorin tietokone ei ole päällä, joten Hondille joiden valmistenumero olkaa V’llä ei viikonloppuisin myönnetä permissioita. Loogista ja selkeää ... ;) ...

... ehdimme viettää pari tuntia seuramatkaelämää rannalla... 1330 satamaan ja hetikohtalaivaan. Ms California Star lähtee liikkeelle aikataulun mukaan kello 1530. Seisoväpöytä jota ei ole ei ihan vastaa ruotsinlaivoilla poispilattuja suomalaisia mutta evästä saadaan kuitenkin. Aurinko laskee täysin tyyneen Calironianlahteen 19:13 lentokalojen värittäessä aallotonta ulappaa. Ennen pimeyttä tulee vielä jengi delffiinejä pieneen hyppynäytökseen. Perillä lauttarannassa 2130. Majapaikkaa ei tarvitse mahdottomasti hakea. Motel Marina löytyy noin 200m satamasta.. Yes, huomenna taas oikeasti tien päälle. Tässä alkaakin olla jo ylilevännyt olo... ;)

---

alakuva; Tapsa lepää Permissio-toimiston luukulla

toiseksi alin; Pelikaani Ms California Starin köydellä

toiseksi ylin; Playa el Teroso. Pieni kompakti biitzi km lauttarannasta

yläkuva; Permissio Importanse Temporal

Päivä31 | La Paz - Pichilingue - La Paz

... ‘ajopäivä’ 19... kilometrit 47/6h... lämpötilä +28 - +38... sol, sol y sol... ei varikkokäyntejä...

---

... maassa maan tavalla tai maassa pois taisin sanoa eilisessä tekstissä. Vähän muokattuna se kuuluu tänään, Baja Californiassa Baja Californian tavalla eikä Baja Californiasta pois... ei ainakaan vielä tänään. Monenlaista on tullut vuosien varrella planeetta maassa nähtyä, mutta tämän päiväinen ihan uutta. Permiso de Importacion Temporal lohkesi bemareille sataman permisio luukulta ongelmitta, mutta Hondille lupia ei tullut <=> Hondat + plus minä ja Kalle olemme yhä Baja Californiassa...

... virallinen selitys oli että, Hondien runkonumeoroita ei löytynyt permissio -toimiston tietokannasta ja koska sunnuntai, pääkonttori Mexico Cityssä ei voinnut auttaa <=> laivalle meno imposible. Kevyt lahjontayritys ei tuottanut mitään tulosta sekään. Petri, Sami, Kalevi ja Pekka menevät laivaan ja huommenna rengasvarikkolle Los Mochisiin meitä odotellessa. Huomiseksi Permissio -toimiston David, lupasi lupien järjestyvän... ‘100% sure’ ...

... päinvastoin kuin eilen epäilimme, Permiso de Importacion Temporal ei ole pelkkä rahastustarra vaan myös eräänlainen paikallinen Carnet de Passage, joka luovutetaan maasta poistuttaessa takaisin. Ystävällinen amerikkalaisrouva, joka hakemassa lupaa itsekin, selvitti toimiston tiskillä, että se on sort of ajoneuvon väliaikainen rekisteröinti Mexicoon... peukut ja varpaat pystyyn huomiseksi, että Hondanaisen ja Hondamiesten ei tarvii ostaa huomenna bemareita... ;) 

... ja eikun shortsien ostoon. Levikset alkavat tuntumaan hiostavilta kun lämpömittari viihtyy koko ajan +30 yläpuolella... ;)

---

alakuva; Bandidos -grilliravintrolan grilli tuotti ehkäpä retken parhaat pihvit... ainakin toistaiseksi

toiseksi alin; panssarijengi saapui aamiaiselle. Sepolle (toinen oikealta) tämä aamu oli hänen elämänsä 22996's aamu. Eli Seppo täytti 63vee... HappyHappyBirthday, vaikka minulla onkin tapana ottaa osaa... ;) ...

keskellä; Kalle hukkasi eilen silmälasinsa sataman parkkipaikalle. Tänään ne löytyivät. Tosin hieman yön aikana muotoutuneina ja ilman lenssejä mutta löytyivät.

toiseksi yli; Kypärä ja hanskat New Peking -hotellihuoneen ikkunalaudalla.

yläkuva; palmuja La Pazin rantabulevardin laidalla

Päivä30 | La Paz - Pichilingue - La Paz

... ‘ajopäivä’ 18... kilometrit 44/4h... lämpötilä +28 - +37... sol, sol y sol... Petri käy aamuvarikolla kiristyttämässä GS’sä vesiletkun, joka sekin oli aloittanut irtoamisoperaation. Minun Air Hawkini on hajonnut kokonaan. Ilma ei pysy <=> ahteri ruvella ennen Ushuaiaa ... :) ... aika lyhyikäinen ilmatyyny. Maksoi satosen euroissa ja kesti kolme viikko... á33€/viikko... 

---

... kilometrejä ei alun pitäenkään pitänyt tulla tänään monia, mutta niiden vähyys pääsi siltikin yllättämään... eli matka tyssäsi tämän päivän osalta dokumenttiin, jota emme saaneet, Permiso de Importacion Temporal, on dokumentin espanjankielinen nimi. Lupaa myöntävä viranomainen oli lähtenyt tämän päiän osalta kotiin ennen yhtä. Kahteen asti olisi pitänyt olla. Loput sataman virkapukuisista pahoittelivat kovasti, mutta mitään ei kuulema voinnut tehdä! Carneteistamme kukaan ei ollut kiinnostunut. Niillä kun ei voi korvata ns. rahastusdokumenttiä joka Permiso de Importacion Temporal on. Aika erikoiselta tuo väliaikainen tuontilupa kuulostaa varsinkin kun kyseessä Meksikon sisäinen lauttayhteys! ... mutta maassa maan tavalla tai maasta pois. Laivaliput vaihtoon huomiseksi ja ja takaisin keskustaan Luna y Soliin, joka 20km päässä... Viva Mexico! ... :) ...

---

alakuva; Seppo viimeistelee Arin uutta kaupausta. Pari pitkää huituvaa oli jäänyt minulta pystyyn.

toiseksi alin; Petri kypsänä kun emme päässeet tänään lautalle... ;)

toiseksi ylin; Permiso de Importacion Temporalin dokumenttivaatimukset

yläkuva; Baja Ferry johon melkein pääsimme... tai no, johon meillä oli liput.

Päivä29 | La Paz

... vapaapäivä / huoltopäivä... omat ajot 58km/pari kolme tuntia noin... lämpötilä +28 - +32... sol, sol y sol...

---

 ... Kalle saa alleen uuden etugummin, vähänkäytetyn sellaisen. Ja se olikin ainoa rengas, joka La Pazista löytyi. Kiersin kaikki 4+1 mp-liikettä ja kaikissa myytiin eioota. Soitin myös San Cabo de Lucasiin, jonne olin pyytänyt meilitse renkaita pariinkin kertaan. Ei ollut (mikä sinänä lohdullista, San Cabo de Lucas noin 160km päässä ;) ...

... öljynvaihto tehtiin useammalle laitteelle; Visan, Pekan, Sepon ja minun pyörille. Kallen GS’tä eilen irtoamassa ollut jäähdytysnesteputki vaikuttaa vähän tyyppi vialta. Tarkempi GS’n tarkastelu osoitti, että jäähdystysnesteletku irtoamassa myös Pekalta ja minulta. Ei irtoa enää. La Pazin Honda -huollon pojat laittoivat letkujen päihin kunnon kiristimet...

... iltapäivällä ohjelmassa parturointia. Visa ja Ari menettävät kaikki hiuksensa. Visalle tosin jätän etukiehkuran. Arille ei mitään... ;) ... sitten Baja Ferrys tomistoon. Mazatlannin lautta ei kulje, mutta Los Mochisin lautta kulkee. Liput sinne. Ja saamme ajaa vähän enemmän kun Los Mochis muutaman tunnin Mazatlanista pohjoiseen... :) ...

... ennen auringonlaskua käyn kurvailemassa heikkärännejä kaupungin ulkopuolella olevilla kukkuloilla... hauska ajaa ilman samsonaiteja kaktukset ainoina seuralaisina. Ja voi olla, että ajan muutenkin kohta ilman samsonaitteja. Givin telineet ovat vääntyneet, ei pahasti mutta sen verran, että vasen sivulaukku harittaa kiusallisesti ulospäin. Vissiin parasta mennä Guadelajarassa ostamaan suurin kanoottipussi mitä löytyy...

---

alakuva; Vippe Oy’n toimitusjohta työnsä ääressä Hotellimme patiolla.

keskellä; La Pazin tukikohtamme Posada Luna y Sol

ylhäällä; päivän kaktus. Olenkohan ollut kaktus edellisessä elämässäni, kuiva ja piikikäs, kun ne kovasti kiehtovat... ;)

Päivä28 | Cuerrero Negra - La Paz

... ajopäivä 17... kilometrit 787/11h ... keskinopeus 89km/h ... lämpötilä +20 - +38... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista + tähtitaivas... Kallen GS alkaa roiskia jäähdytysnestettä nilkoille. Syykin selviää nopeasti. Säiliön ja syylärin välinen putki irtoamassa. Saamme kiristettyä huoltsikan pihassa... 

---

... jos ei anna kovin suurta painoarvoa sille että Baja California 1 -tiellä on pari 100km suoraa, niin BajaCalifornia1 menee heittämällä Highway1’n ohi. Loputtomat kaktusmetsät, vuoristot, pampat, turkoosi meri, hyväpintaiset ylösalasmutkat tekevät ainakin minuun lähtemättömän vaikutuksen...

... aamu alkaa ensimmäisellä sadankilometrin suoralla. Sen toisessa päässä odottaa violetti aamiaispaikka ja ennen kuin omeletit pöydässä Sami ja Pekka kaartavat pihaan. Jarmo oli illan pimeydessä onnistunut hukkaamaan Samin ja Pekan tai päinvastoin. Omelettien saapuessa Tapsalle saapuu tekstari, että ‘ajelen kohti La Pazia’. Tämä Jarmolta. Eli mies hengissä ja tien päällä... hyvä hyvä. Vaikka Meksiko suhteellisen turvallinen maa onkin, niin tuntuu vähän ontolta jos joku katoaa yöhön yksin...

... päivä menee enemmän ja vähemmän sooloillellessa ykköstä etelään. Jälkiporukka jossa ajan itsekin löytää Visan tien poskesta 260km ennen La Pazia. Ollut siinä jo toista tuntia. Bensa loppui. Kävimme uimassa turkoosissa meressä ja kärki ajaa muutenkin reilusta jälkipäätä kovempaa... Jarmo kuitenkin ensimäisenä La Pazissa. Neljä tuntia ennen seuraavia. Ari ja Sirpa tulevat huomenna mutta muu porukka yhdeksään mennessä kaikki perillä...

---

alakuva; Motel San Josen motellin mainostaulu. Meidän huoneen color-tv'ssä ei ollut coloria... ei itseasiassa kuvaa lainkaan, mutta kestimme sen niinkuin motoristi kestää...

toiseksi alin; Seppo ja Tapsa uimassa. Vesi ei juuri +35 asteista viileämpää mutta uinti piristi kummasti. Lämpömittari keikkui koko iltapäivän 35-38 plus asteen tuntumassa. Ei paha :)

keskellä ja toiseksi alin; Baja Californian kaktuksia... ja niitä rriitti satoja kilometrejä. Olen nähnyt kahden viimeisen päivän aikana enemmän pylväskaktuksia kuin toissapäivää edeltävänä elämäni aikana yhteensä.

alakuva; Kalle ja Miguel kypäränsovitushommissa. Miguelin pitää vielä vähän kasvaa... ;)

Päivä27 | El Sozul - Cuerrero Negro

... ajopäivä 16 ... kilometrit 628/10h... keskinopeus 83km/h ... lämpötilä +20 - +39... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista + tähtitaivas... Petrin GS’n hätävilkut saavat kohtauksen, Jäävät päälle eivätkä lopeta ennen virtajohtojen irroittamista akusta...

---

... wou wou wou, voi sanoa Baja Caifornian teistä. El Rosarion ja Guerrero Negron välissä oleva kaktusmetsä matkan ehdotonta aatelia. Eikä Baja California muutenkaan ole jättänyt kylmäksi... eikä varsinkaan sään puolesta. Death Valleyn lämpöennätys meni tänään rikki. Siellä oli vain 38,5. Tämän päivän lämpöennätys 39 plus astetta...

... ja nyt olemme maassa laillisesti. Kävimme Ensenadan satamassa leimauttamassa itsemme maahan ja turistikortit on plakkarissa. Saimme tosin á5usd sakkoa laittomasta maahantulosta. Rajalla olisi pitänyt ajaa jollekin rastille leimauttamaan passit. Mutta ensikerralla sitten. Valuutusasiat myös nyt kunnossa. Aloitimme päivän nettisulkeisilla ja ostimme netistä kaikki Mexicon liikennevakuutukset. Jotenkin psyykkisesti kuitenkin mukavampi kun ei ole lainsuojattomassa tilassa... :) ...

... illansuussa onnistumme hajaantumaan kolmeen, ennen nukkumaan menoa. Ari ja Sirpa jäävät kaktusmetsän hotelliin... aurinkolasienriisumistauonjälkeen suurin osa ryhmästä lähtee painamaan pimeässä kohti Bahia de Los Angelesia, joka 100km väärään suuntaan. Petri ajaa osan porukasta kiinni mutta Jarmo, Sami ja Pekka ehtivät tavoittamattomiin, eikä heistä tätä kirjoittaessa mitään tietoa. Oletusarvona on että ovat jääneet Bahia de Los Angelesin. Kuinka ollakaan puhelimet eivät juuri toimi, mutta huomenna tavoitteena että kokoonnutaan La Paziin Baja Calofornian etelään...

---

yläkuva; ‘salsa pikantte’... potkua elämään. Päivällispaikkamme omistaja tekee itse kastikkeensa. Resepti; kiehauta litra punaisia chilejä, lisää kaksi tomaatti ja valkosipulia sekä loraus vettä ja laita hetkeksi tehosekoittimeen ja avot, kirkastaa näön talossa ja puutarhassa.

toiseksi ylin; tiukkailmeinen minä paljon tiukemman pylväskaktuksen kupeessa

keskikuva; kaksi pyörää kaktusmetsän reunalla

toiseksi alin; Ari, Sirpa, Petri ja Kalevi Bajan tiellä.

alakuva; Pemex, ehdoton markkinajohtaja Mexicossa. Itseasiassa yhtään muun merkkistä huoltoasemaa emme ole vielä nähneet.

Päivä26 | San Diago - El Sozul

... ajopäivä 15... USA-Mexico... kilometrit 198/3h... lämpötila +21 - +28... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista ...

---

... huoltopäivä San Diagossa. Samin etuhaarukan tiivisteet ovat saapuneet San Diagoon. Puoli neljä iltapäivällä ne ovat pyörässä asennettuna. Niin ikään uusi takarengas. Rengasvarikolla oli muillakin käyntiä. Ari vaihdatti molemmat renkaat. Kalle takarenkaan ja minä eturenkaan. Jarmo päätti jatkaa sileällä renkaalla ...

... koneet käyvät neljältä iltapäivällä ja viideltä huomaamme olevamme Mexicossa. Rajanylitys on vähintäänkin hämmentävä. Moni puhui pitkistä jonoista ja tunteja kestävistä odotuksista. Todellisuudessa kukaan ei ole kiinnostunut meistä. Kukaan ei kysy passia missään kohtaan mistään muusta paperista puhumattakaan. Pysähdymme ainoalle tien varressa olevalle vakuutuksia myyvälle luukulle. Muuten kyllä, mutta koska suomalaiset rekisteriotteet vakuutuksia ei voi myydä. Virkailija kehoittaa ajamaan eteenpäin ja kysymään seuraavalta vakuutusmyyjältä. Mitään seuraavaa ei tule vaan Tijuanan keskusta jonka ohitamme ja jatkamme valtatie 1'stä etelään...

... puhallamme etelään uutta tollroadia... Tijuanan pikkuruuhkien jälkeen tie on avoin ja maisemat hulppeat. Päivän päättärimme on El Sozul auringon alkaessa laskemaan Tyyneen Valtamereen. El Sozul ei ole mikään varsinainen metropoli. Löydämme kuitenkin kaupungin parhaan ja ainoan ravintolan. Muletat ja Kallelle kasvista. Salsa picante ja chilit tulevat makumaailmaan. Meksikolaiset hittibiisit raikaavat ja rekat jyrisevät ulkoilmaravintolan edessä. Matkassa alkaa olemaan ulkomailla olemisen makua... :] ... Viva Mexico! ...

---

yläkuva; Juanita. Päivälliskokkimme El Sozulissa. Juanitan Molitot kohosivat retke ehdottomaan top10'n.

toiseksi ylin; Ykköstien hulppeita maisemia Rosariton ja Ensenadan välissä,

toiseksi alin; Kalevi, Kalevin suuri San Diagon rakkaus Stephanie ja Kalle. Paluumatkalle varikolta poikkesimme Stephanieta tapaamassa. Hän ei nyt sitten kuitenkaan lähtenyt matkaan mukaan, mutta ehkä ensi kerralla... ;]

alakuva; Kalevin ja Pekan pyörät varikolla.

Päivä25 | Baker - San Diago

... ajopäivä 14... kilometrit 536/9h ... lämpotila +21 - +33... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista... 

---

... ei viestejä kadonneesta ryhmän osasta puhelimessa kahdeksalta eikä yhdeksältä mutta puoli kymmeneltä Kalevi ajaa motellimme pihaan. Heti kymmenen jälkeen omelettigyrot syöty kantapaikassamme ja puoliyhdeltätoista karavaani liikkuu etelään...

... eilisen treffipaikan ohimarssi humaani error. Kalevi oletti, että eräämaakiiturit eivät ole vielä paikalla ja opasti asvalttisoturit ohi... vahingossa ohi Badwaterristeyksenkin ja muutaman sahausliikkeen kautta asvalttisoturit olivat tulleet treffipaikalle mutta erämaakiitäjät olivat jo lähteneet. Lopputuloksena asvaltisoturit olivat päätyneet Nevadan puolelle yöksi ja heti rajalla olevaan kasinoon... ;)

... tie Bakerista Kelsoon upea, autio ja tyhjä ... ja jatkuu sellaisena Amboyhyn ja 29 Palmsiin saakka. Päivän pieni moottoritieosuus ja päädymme yhdelle matkan monimutkaisimmista vuoristoteistä... ja vielä erittäin hyväpintaiselle...

... Kalevi ehtii rakastua El Cajonin BMW (auto) -liikkeessä ennen kuin löydämme San Diagon BMW moottoripyöräliikkeen. Honda-liike löytyy viereisestä kortteista ja tuntimotelli samasta korttelista BMW-liikkeen kanssa. Otamme kolme remontoitua huonetta. Kolme lisää löytyy kilometrin sisältä...

... USA -osuuden viimeisen päivällisen syömme tuntimotellia vastapäätä olevassa etiopialaisessa ravintolassa... päivällinen reissun parhaita. 'Syömärätit' -tosin herättävät hieman tai paljon hilpeyttä. Ideana ravintolassa että ruoka syödään käsin apuna räiskäleen tapaiset kyytipojat johon ruokaa napsataan käsin sisään. Räiskäleen tapaiset muuttuivat nopeasti ryhmän suussa syömäräteiksi... että sille. Hyvä päivä taas... :)

----

yläkuva; Kalevi ja Etiopilaisen ravintolan tarjoilia. Tosi rakkaus löytyi kuitenkin bemariliikkeestä

toiseksi ylin; tuulivoimaa. Kaliforniassa näkyy olevan amerikan mittapuussa paljon tuulivoimaloita.

keskellä ja toiseksi alin; Ari ja Sirpa+ Sami ja Petri  Baker - Kelso highwayllä

alakuva; Motelli palmun alla Bakerissa.

Päivä 24 | Sonara - Yosemite - Death Valley - Baker

... ajopäivä 13... kilometrit 757/12h... liikkeelläoloajan keskinopeus 91km/h... lämpötila +11 - +38,5... aurinkoista, aurinkoista, aurinkoista ja tähtitaivas... ei teknisiä murheita pienten olevien lisäksi...

---

... jos ainoastaan minulta kysytään niin tämä päivä oli maisemiltaan ja teiltään reissun ykköstä ainakin toistaiseksi. Heti aamusta nousimme Yosemiten kallioiseen luonnonpuistoon jossa upea mutka ja maisema seurasi edellistä... 

... Yosemiten jälkeen pieni siirtymäosuus ja sukellus Death Valleyhyn... Pekka, Visa, Petri ja minä lähdemme Death Valleyhyn hiekkaränniä pitkin pohjoispäästä. Tie on välillä pehmoinen ja irtokivet suuria muta reitti ehdottomasti reittien aatelia. Säästymme rengasrikoilta ja olemme treffipaikalla noin keskellä Kuloleman Laaksoa 45min ennen asvalttisotureita. Yllätyksemsemme asvalttisoturit hurauttavat kuitenkin pysähtymättä ohi syystä tahi toisesta. Ja se jääkin päivän viimeiseksi havainnoksi asvalttisotureista....

... odotamme aikamme, että asvalttisoturit tulevat takaisin koska ainoa huoltoasema 100km säteellä treffipaikan vieressä. Ketään ei näy ei kuulu. Käymme tankkaamaassa ja osoitteeksi Pohjois-Amerikan matalin kohta, Bad Water joka 85,5m merenpinnan alapuolella. Ei ketään sielläkään. Eikä ketään Bakerissakaan mikä päivämme pääteasema. Puhelin ei tavoita ketään eikä tekstareihin tule vastauksia. Otamme moteelihuoneet ja menemme Bakerin kreikkalaiseen gyroille...

---

yläkuva; alas Death Valleyhyn. Tullessamme alas pohjoispäästä, ensimmäiseen 100km ei tullut yhtään autoa vastaan eikä millään moottorilla luukkuva mennyt ohi.

toiseksi ylin; tauko keskellä kaikkea ja ei mitään...

keskellä; triplapalmu Death Valleyssa treffipaikkamme vieressä josta asvalttosoturit ajoivat ohi ja katosivat tämän päivän osalta tuonpuoleiseen tai sorakiitäjiltä tietämättömiin ainakin.

toiseksi alin; Laitilan Jyske kaartaa yhdessä Yosemiten moniluikuisista mutkista.

alakuva; Yosemiten korkeimmalla kohdalla ei ollut mikään polttava helle. Ei hellettä ollenkaan... :) 

Päivä23 | Gualala - S.F - Solola

... ajopäivä 12... California / USA ... kilometrit 418/10h... keskinopeus 68km/h ... lämpötilä +15 - +24... puoipilvistä, aurinkoista ja aurinkoista... Samin etuhaarukka toimii edelleen. Kallen ajotietokone temppuilee yhä enemmän...

---

... on ilo olla puhelimen omistaja, mutta vielä suurempi ilo oilisi olla toimivan puhelimen omistaja. Bonusminuuttikorttini antaa vain 0 minuuttia vaikka sen pitäisi antaa 120+20 minuuttia... ehkä löydän jonkun minua fiksumman paikallisen käyttökouluttajaksi ennen kuin USA loppuu... :]

...ensimmäinen lämmin aamu. Aamukahvit ja ykköselle. Aamutankkaus tosin viivästyttää lähtöä puoli tuntia. Senkään jälkeen ei selvinnyt menikö maksu kortiltani ei yhtään kertaa, kerran vai kaksi kertaa. Se selvinnee tulevista luottokorttilaskuista... ;) 

... rantaykkönen vain paranee ja muuttuu upeammaksi. Kuinka upeaksi tie voi muuttua? Ennen aamiaisstopia suurin osa porukasta hurauttaa risteyksessä kääntymismerkkinä olevan Pekan ohi fantastisesta tiestä sokaistuneina? .... nautimme Tomalesissa neljän hengen aamiaisen...

... pääjoukko löytyy Golden Gaten eteläpäästä. Itse silta on siistimpi kuin elokuvissa. Ehdimme hyvin myös kaksi muuta päänähtävyttä. Mutkakadun ja Fishermans Wraftin. Fishersman Wraftin merileijonat ovat paikoillaan... ja niiden tuoksu myös... :) ... mutkakadun, Lombardin yläpäässä Kalle saa kiihtyvää verenkierto. Hän löytää takarenkaastaan naulan! Rengaspaineen mittaus antaa ymmärtää, että naula ei ole läpi. Letherman esiin ja reipas nykäisy... ei ollut läpi vaan mukavasti pitkittäin...

... maisema puuttuu kokonaan ajettuamme San Franciscosta itään. Viinintarhoja, mantelliviljelmiä, appelsiinipuupeltoja, omenoita, maissia... jne. Kauniin kumpumaiseman keskellä. Päivän päättärimme on Solola Yosemiten kupeessa. Ensimmäistä kertaa vaikea löytää majoitusta. Viikonloppu ja muitakin jotka ovat lähteneet Yosemiteen... viidennestä hotellista kuitenkin löytyy kuusi huonetta. Ei tullut vielä palmun alla yötä...

... ryhmän eilen kiivasti virranneet veret ovat nekin tänään asettuneen normaalien verenpaineiden rajoihin. Hyvä niin... :)

---

yläkuva; Pier 39'n merileijonat Fishersman Wraftilla

toiseksi ylin; ratikkaturistit ilahtuivat nähdessään moottoripyöräturisteja

keskellä; Petri, Pekka ja Visa Golden Gaten pohjoispäässä

toiseksi alin; HW1'n rantamaisemaa

alakuva; Gualalan ensimmäinen hotelli. Rakennettu 1903 Pan-American varteen...