... ajopäivä 17... kilometrit 787/11h ... keskinopeus 89km/h ... lämpötilä +20 - +38... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista + tähtitaivas... Kallen GS alkaa roiskia jäähdytysnestettä nilkoille. Syykin selviää nopeasti. Säiliön ja syylärin välinen putki irtoamassa. Saamme kiristettyä huoltsikan pihassa...
---
... jos ei anna kovin suurta painoarvoa sille että Baja California 1 -tiellä on pari 100km suoraa, niin BajaCalifornia1 menee heittämällä Highway1’n ohi. Loputtomat kaktusmetsät, vuoristot, pampat, turkoosi meri, hyväpintaiset ylösalasmutkat tekevät ainakin minuun lähtemättömän vaikutuksen...
... aamu alkaa ensimmäisellä sadankilometrin suoralla. Sen toisessa päässä odottaa violetti aamiaispaikka ja ennen kuin omeletit pöydässä Sami ja Pekka kaartavat pihaan. Jarmo oli illan pimeydessä onnistunut hukkaamaan Samin ja Pekan tai päinvastoin. Omelettien saapuessa Tapsalle saapuu tekstari, että ‘ajelen kohti La Pazia’. Tämä Jarmolta. Eli mies hengissä ja tien päällä... hyvä hyvä. Vaikka Meksiko suhteellisen turvallinen maa onkin, niin tuntuu vähän ontolta jos joku katoaa yöhön yksin...
... päivä menee enemmän ja vähemmän sooloillellessa ykköstä etelään. Jälkiporukka jossa ajan itsekin löytää Visan tien poskesta 260km ennen La Pazia. Ollut siinä jo toista tuntia. Bensa loppui. Kävimme uimassa turkoosissa meressä ja kärki ajaa muutenkin reilusta jälkipäätä kovempaa... Jarmo kuitenkin ensimäisenä La Pazissa. Neljä tuntia ennen seuraavia. Ari ja Sirpa tulevat huomenna mutta muu porukka yhdeksään mennessä kaikki perillä...
---
alakuva; Motel San Josen motellin mainostaulu. Meidän huoneen color-tv'ssä ei ollut coloria... ei itseasiassa kuvaa lainkaan, mutta kestimme sen niinkuin motoristi kestää...
toiseksi alin; Seppo ja Tapsa uimassa. Vesi ei juuri +35 asteista viileämpää mutta uinti piristi kummasti. Lämpömittari keikkui koko iltapäivän 35-38 plus asteen tuntumassa. Ei paha :)
keskellä ja toiseksi alin; Baja Californian kaktuksia... ja niitä rriitti satoja kilometrejä. Olen nähnyt kahden viimeisen päivän aikana enemmän pylväskaktuksia kuin toissapäivää edeltävänä elämäni aikana yhteensä.
alakuva; Kalle ja Miguel kypäränsovitushommissa. Miguelin pitää vielä vähän kasvaa... ;)
