Päivä62 | Casma - Pisco

... ajopäivä 45 / Peru ... kilometrit 605 / 10h... keskinopeus 87km/h... lämpötila +17 - +22... puoliaurinkoista, puolipilvistä ja puoliaurinkoista... yksi rengasrikko (Visalla menee naula läpi)... Petrin ja Pekan GS’t heittävät jäähdytysnesteet nilkoille... Pekan GS’n öljyvalo alkaa elää omaa elämäänsä... päätämme Petrin kanssa että alamme isoina Hondamiehiksi... :)

---

... koneet käyvät puolikasilta. Puoliysiltä Visan takarenkaan läpi on mennyt naula. Puolikympiltä rengas on korjattu ja kala-aamiaiset syöty. Karavaani kiittää tuttuun tapaansa monessa osassa halki Perun dyynien. Ruutiinmiksi on tullut, että keräämme porukan kasaan noin tunnin välein ja teemme tarkastuslaskennan että kaikki mukana...

... mitä etelämmäksi mennään sitä upeammaksi maisemat kayvät. Karun kaunista... rutikuivaa, ruutikuivaa ja välissä vihreitä viljelyskeitaita... jopa riisipeltoja! Kanaloita on pitkin rannikkoa monilukuinen määrä. Merituuli tuulettaa ja vuorovesi korjaa kököt... kätevää... ;)

... Liman seutuvilla niin Petrin kuin Pekan GS’n jäähdytyvedet roiskuvat nilkoille. Letkut ties monenneko kerran kireälle ja matkaa jatkuu. Liman keskustaan emme onnistu eksymään. PanAmerika halkoo kaupungin noin luotisuoraan...

... päivän päättärillä Piscossa huomaamme nopeasti tulleemme turustiseudulle. Iloinen joukko jobbareita hyökkää kimppuumme ja jokainen tietää toinen toistaan paremman hoteelin johon meidän kannattaa majoittua. Kiihdytän nopeasti paikalta ja menen etsimään hotellin. Kaupungin toiseksi parhaassa paikassa on tilaa koko porukalle. Hotel Monasteria... luonteikas, siisti ja sopuhintainen kaksi korttelia keskusaukiolta rantaapäin. Suosittelen jos kuljet kulmilla majataloa vailla...

---

alakuva; “äitiiih, joku on viennyt mun takarenkaan...”

toiseksi alin; kala-aamiasipaikkamme iloinen kokki ei pistänyt pahakseen vaikka tulin kaveriksi keittiöön hyörimään. Päinvastoin... ;)

keskikuva; dyynit pukkaavat itseään PanAmerikalle.

toiseksi ylin; konepyöräkuljettaja Laine Jr kiitää halki outioiden maiden

yläkuva; päivällisravintolamme orkesteri täydessä kokoonpanossaan... ;)

Päivä61 | Piura - Casma

... ajopäivä 44 / Peru... kilometrit 621 / 9h... keskinopeus 93km/h... lämpötila +19 - +29... aurinkoista, aurinkoista ja aurinkoista hiekkapölypilvien keskellä...

---

... maisema muuttuu tänään kokonaan kaikista edellisten päivien maisemista. PanAmerica muuttuu pingispöydän kaltaiseksi tasatieksi. Vuoret katoavat ja heikka ympäröi meidät. Maa on kuiva ja karun upea. Päivän loppua kohden vuoret tulevat lähemmäksi rantaa ja maasto muuttu kuimpuilevaksi kuivakoksi...

... pääsemme pitkästä aikaa eteenpäin hyvän matkaa. Punainen naistenpyöräni tuntuu monessa kohdin ylihyvillä teillä aika mopolta mutta eipä tule ajettua kovaa kun kypärä alkaa pyöriä 120km/h jälkeen päässä kuin herne tuulitunnelissa. Pikku GS’n pleksit eivät ole kovin aerodynaamisia vaan suurin ilmavirta tulee suoraan kypärään...

... päivän virtauksia lisää koko päivän jatkuva kova vastatuuli. Deauvillet, joista ei tuule mistään kohtaan läpi saavat kallistaa sivuvastaiseen tuuleen reippaasti. Ja tulee väistämättä mieleen, että ilmansuodatin tuli vaihdettua liian aikaisin. Vaihdoin se Quitossa. Tänään hiekka pölissyt tion poikki koko päivän... enkä pensaiden muodoista päätellen ylläty mahdottomasti jos sama sivuvastainen jatkuu läpi koko Perun rannikon...

... pohjoisperulainen jätehuolto näyttää selkeältä. Jäteongelmia ei ole. Roskat ajetaan joka kylästä kaupungin laidalle ja kipataan tien varteen...

... perulaiset poliisit näyttävät olevan kuten ecuadorilaiset virkaveljensä. Eivät kiusaa turisteja... ;)

---

alakuva; Carolina muikistelee ja Seppo seuraa tankin täyttymistä... ;)

toiseksi alin; maa on autio ja tyhjä. Vuoret loppuivat toistaiseksi. Vihreä loppui toistaiseksi ja hiekka ympäröi tiet. Päin ensimmäiset 200km ajoimme aakealla laakealla autiomaalla.

keskikuva; aamiaisravintola autiomaan laidalla.

toiseksi ylin; sokeriruokokuormat ovat Perussa vähintäänkin kookkoita. Yksi pää pilkistää kuorman huipulla.

yläkuva; mitä tekee kuvassa konepyöräkuljettaja Vilkuna?

Päivä60 | Loja - Piura

... ajopäivä 43 / Ecuador - Peru... rajalla 1h ;) ... kilometrit 345 / 8h... keskinopeus 64km/h... lämpötila +10 - +33... pilvistä, pilvistä ja aurinkoista...

---

... Lojan aurinko nousee pilviselle taivaalle ja heti kohta sen jälkeen nousemme jälleen pilviin kerran jos toisenkin... maisemat vaihtelavat sika siisteistä haliput upeisiin. Tiukkaa mutkaa riittää rajalle saakka...

... Kalevin GS korjataan aamulla uuteen uskoon rautalangalla ja nippusiteillä. Takalaukku ja tarakkateline jäävät Lojaan. Ikuisiksi ajoiksi? Sitä emme saa koskaan tietää... :) ...

... rajan ylitys on tämän matkan helpoin. Carnetteihin lojahtaa leimat molemmin puolin rajaa ilman ongelmia ja noin tunnissa olemme jälleen tien päällä... Perun rajaseutu kuulema vaarallista rajapoliisin mukaan... tai ensimmäinen tunti rajalta ainakin. Mitään normaalista poikkeavaa emme kuitenkaan huomaa. Kukaan ei yritä pysäyttää meitä eikä kukaan ehdota millään uhaten omaisuudesta luopumista...

... Perun puolella kilometrit alkavat jälleen kertyä. Olemme laskeutuneet alaville maille ja tiet muuttuvat nopeiksi, tasaiksi ja suoriksi. Kohteena Piura, jossa olemme hyvissä ajoin ennen viittä. Hotellissa vasta kello puoli seitsemän. Hotellipartiolla, minulla ja Pekalla menee hyvän aikaa ennenkuin löydämme säädyllisen hotellin jossa kuusi vapaata huonetta. Vähintään yhtä hyvän aikaa menee siihen, että löydän paikan johon ryhmä jäi odottamaan hotellin löytymistä. Eksyn ryhmänhakumatkalla totaalisesti ja välillä alueelle jossa toivon aikuisten oikeasti, että naistenpyöräni ei päätä lakata toimimasta... ;)

... GS’ni ei päätä särkyä slummialueelle ja ryhmä löytyy reilun puolen tunnin harhailun jälkeen. Piura on illalla  Jeesusta täynnä, kadut tukossa ja kirkko valaistuna. Valmistautumista pyhäinmiestenpäivään. Kaikki kansa kaduilla Jesus kulkuetta seuraamassa...

---

 

alakuva; Sami puhaltaa alas monikuntoista vuoristotietä. Välillä biljardipöydän tasaista asvalttia ja välillä kivillä täytettyä perunapelto. Joka mutkan toisen puolen sisältö on yllätys.

toiseksi alin; Kalle muikeana. Huikopalataukopaikkamme emäntä ei kuitenkaan lähtenyt ainakaan suoralta kädeltä Kallen tarakalle ja Suomeen vaikka yritystä olikin... :)

keskikuva; Onon keskusaukio keskellä eteläisiä Correlodoreja.

toiseksi ylin; puomin takana. Ecuadorin poliisin passintarkastus puomi muutama kilometri ennen rajaa. Vaikka Ecuadorin väki vähäilmeistä onkin suomalaiseen tapaan, niin paikallisen poliisin ehdottomaksi hyväksi puoleksi on luettava, että turistia ei kiusata. Kolumbian tapaan nopeus oli käytännössä vapaa.

yläkuva; bensaa rajajoessa. Ecuadorin ja Perun rajajoen yli meni jatkuvana virtana polttoainekanisteri jos toinenkin. Rajaviranomaiset sillalla seisoivat selin. Bensan hinta Perussa puolta korkeampi kun Ecuadorissa. Perun puolella bensakanisterit jatkoivat matkaa hevosten selässä tien varteen.

Päivä59 | El Tambo - Lojo

... ajopäivä 42 / Ecuador... kilometrit 295 / 9h (josta Cuecan varikolla 3h) ... keskinopeus 59km/h ... lämpötila +9 - +22... aurinkoista, pilvistä ja sadetta... Cuecassa uusia renkaita Sepolle, Arille ja Visalle. Uudet öljyt Sepolle ja uudet takajarrut Tapsalle... Kalevin tarakka hajoaa. Käytännössä raudat katkeavat...

---

... PanAmerica jyrää yön ikkunan alla ja aamulla ei ihan terävimmillään. Käytännössä nukuin 2m PanAmerikasta ja rekkaa pukkasi läpi yön. Jos Etelä-Amerikkaan muutto tulisi ja mihinkään Kolumbian kaupunkiin ei sai mennä, niin El Tambo ei nousisi kuitenkaan listassa korkealle...

... mutta aamulla upeat serpentiinit jatkuvat. Olemme täysin ylitäytettyja toinen toistaan upeammilla tien pätkillä mutta upeaa on silti pukata etelään mutka mutkalta päivä pidentyessä. Välillä tulee mieleen, että kuinka pitkään sitä pitäisi moottoripyörällä ajaa, jotta siihen kyllästyisi. Vastausta ei ole, ei ainakaan vielä. Joka aamu tuntuu yhtä hauskalta lähteä tien päälle... ja epäilen vähän, että Ritva ei halua laskea minua ajamaan kunnes kyllästyn... ;)

... tänään tulee muutama pätkä, jolla tie katoaa kirjaimellisesti näkyvistä. Näkyvyys on max metri repakeaaren eteen kun ajamme tiheissä pilvissä. Ja välillä kun sataa sataa ropisee tuhannen sateen jumalan voimalla, niin ajo käy mielenkiintoiseksi tuhansien kuoppien ja tietöiden keskellä. Mutta kaikki menee hyvin. Jarmo ottaa yhdet kuraliusulipat, mutta vauriot ainoastaan psyykkisiä jos sitäkään... ;)

... päivän viimeisellä pätkällä Kalevin GS’n takalaukku rysähtää PanAmerikalle. Siinä mukana takarapakaari. Takatelineen pidikkeet katkeavat. Nippusiteet ja rautalankat esiin ja matka jatkuu vartin kuluttua. Petri kuljettaa Kalevin takalaukun sen viimeisen  matkan Lojaan, jonne se jää ikuisiksi ajoiksi...

---

alakuva; McDonalds mainos El Tambon hotellimme seinällä.

toiseksi alin; PanAmerica ja El Tambon keskustaa.

keskikuva; Seppo ja Transalp varikolla... uudet gummit, uudet öljyt ja rullaa loppuun saakka. Hondissa ei tunnut juuri vikoja olevan.

toiseksi ylin; Visa antamassa haastattelua El Diarion toimittajalle Ceucassa.

yläkuva; Kalevin BMW hetki perän romahtamisen jälkeen... siirtyy varmaan isona hondamieheksi... ;)

Päivä58 | Quitto - El Tambo

... ajopäivä 41 / Ecuador... kilometrit 396 / 9h... liikkeelläoloajan keskinopeus 52km/h... lämpötila +9 - +24... aurinkoista, puoliaurinkoista ja tihkusadetta... Pekan takarengas sanoi poks (naula men läpi). Jarmon vaihdevipu putosi kadulle Altamossa. Kaikki osat löytyivät liikennevaloista... ;)

---

... koneet käyvät yhdeksältä. Kymmeneltä olemme ajaneet tunnin ja yhä kaupungissa. Kolmen miljoonan asukkaan Quitto on pitkä city mutta sekin loppuu aikanaan kuten kaikki kaupungit. Päivä ei paljoa kuumene olemme koko päivän yli 2500 metriä merenpinnasta. Korkeimmillaan vajaassa neljässä tuhannessa metrissä...

... Ecuador kuuluisa Cotopaxi on pilvien peitossa sivuuttaesamme sen. Emme jää odottamaan pilvien haihtumista. odotuksesta voisi tulla pitkä. Katsotaan Cotopaxi seuraavalla kerralla. Tulivuoria siliti riittää ja lumihuippuja pilkistää siellä ja täällä...

... Pekalta menee takarengas hetikohta Cotopaxin jälkeen. Sepon varastoista löytyy sisäkumi ja puhkeamispaikan läheltä auki oleva rengaskorjaamo. Jarmolla käyn onni onnettumuudessa. Vaihdevipu irtoaa Altamossa mutta ruuvit ja prikat löytyvät kaikki kadulta...

... eilen tuli päiväntasaajan huomaamaton ylitys. Hurautimme yli vaijerit tiukalla. Olin tavannut kartasta, että päiväntasaaja Quiton etelä puolella mutta ilmeisesti olin lukenut karttaa väärin päin... ;) ... ja niin tai näin niin ei tuota oltu merkattu tien varteen millään lailla. Eli keväässä ajetaan tästä eteenpäin. Ensimmäiset voikukatkin löytyivät jo tien poskesta...

... viileä on päiväntasaajan tuntumassa. Suurimman osan päivästä lämpömitari ei juuri kohoa viiteentoista asteeseen. Oma vikamme tosin, valitsimme vuoristreitin jossa PanAmerica kulkee... rantareitti ainakin kaikkien paikallisten mukaan huonommassa hapessa...

... aurinko laskee meille tänään El Tambossa. Ei mikään turistikeskus mutta kaksi hotelli ja yksi ravintola löytyy. Mahdumme kaikki kylän ykköshotelliin, Hotel Sunriseen jossa fengsuit hyvällä mallilla...

---

alakuva; Panamerica kyltti löytyi ajettua Quittoa ulos noin tunnin... ;)

toiseksi alin; kuva kertoo ehkä kaiken Ecuadorin rautateiden tilanteessa. Sellaista ei enää ole. Ainoastaan ruostuneita raiteita siellä täällä.

keskikuva; kevät on eteläisellä pallonpuoliskolla. Ensimmäinen kohtaamani voikukka.

toiseksi ylin; konepyöräkuljettaja Nevalainen iltapäivä banasplitillään.

yläkuva; jylhää on... karun kaunis andimaisema ympäröi meitä päivän viimeiset tunnit.

Päivä57 | Tulcan - Quito

... ajopäivä 40 / Ecuador... kilometrit 266 / 5h... lämpötila +6,5 - 24,5... sol, sol y sol...

---

... kello soi vartin yli viisi. Rajalla olemme viisi vaille kuusi. Nyt jono on lyhyt... käsittää kaksitoista suomalaista ensimmäiset minuutit. Passinleimaaja vetää jostakin toistaiseksi tuntemattomasta syystä porot sieraimiin Visan kohdalla ja on sitä mieltä, että koska Visan poistumisleima Kolumbiasta eilinen niin hänen mitää hakea tänään uusi. Muiden eiliset leimat kelpaavat kyllä erinomaisesti... ja lopulta Visankin... ;)

... aamun toinen yllätys tulee huoltoasemalla. Ensimmäisellä ei polttoaineta lainkaan, toisella pitkä jono ja kolmannella ei myydä ulkomaalaisille! Palaamme pitkän jonon asemalle, jossa ilmenee että takseille ja moottoripyörille on oma jono ja se on lyhyt... matkailu avartaa! Polttoaine on retken edullisinta, 1,48usd / gallona... ja yes usd, Ecuador toimii kokonaan amerikan dollareilla...

... ja etunenässä näyttää Ecuadorkin olleen kun Jumala maisemia jakanut. Tiet antavat myös paljon siliää pintaa ja ylösalas mutkia. Aamiaisella päätämme jäädä Quitoon huoltamaan pyöriä... jarrua, rengasta ja öljynvaihtoa tarvitaan. Päätös ei kuitenkaan paras mahdollinen. Quitossa paljastuu, että on lauantai ja kaikki alan liikkeet jos eivät jo kiinni niin menossa kiinni ja huomenna vielä vähemän auki. Eli matka jatkuu aamulla...

---

alakuva; aamujono Ecuadorin sisäänleimaus ovella. Ilman leimaakin olisi matkaa voinnut jatkaa. Mutta se olisi todennäköisesti maksanut ulosmenorajalla 200usd/leimaton passi. Ainakin sellainen hinnasto oli seinällä.

toiseksi alin; equadorilaista maisemaa... ei paha.

keskellä; mikämikäliikennemerkki? Kolumbiassa oli kahden pallon versiota... täällä Equadorissa neljän pallon merkkejä...

toiseksi ylin; mainos Quiton liikennevaloissa. Sohvaliikkeessä ale... :)

Päivä56 | Popayan - Tulcan

... ajopäivä 39 / Kolumbia - Ecuador... kilometrit 392 / 11h... rajalla 2h... lämpötila +16 - +33,5... aurinkoista, puoliaurinkoista ja aurinkoista... ei teknisiä murheita...

---

... kaatuneiden kerho kasvoi tänään kolmeen. Jarmolla meni mutka pitkäksi, hiekalle ja kyljelleen. Päävauriot psyykkisiä, Sivuvauriot naarmuja pyörärässä ja hajonnut sandaali. Kalevi otti toissapäivänä lipat märällä tiellä olleeseen öljyvanaan. Paluussa omalle kaistalle rekkaohituksen jälkeen Kalevi muuttui kuljettajasta matkustajaksi. Pyörä kiersi kyljellään ympyrää penkalle ja Kalevi luisui perässä ahterisillaan. Vauriot tässäkin tapauksessa ensisijaisesti psyykkisiä...

... Kolumbia vain parani tänään loppua kohden. Visa taisi jo omassa blogissaan kuvata maan maisemia eroottisiksi. Itse en ollut läsnä luomistapahtumassa, mutta uskon että Kolumbia oli ensimmäisenä jonossa kun jumala alkoi jakamaan Etelä-Amerikan maille maisemia ja luontoa. Monessa maassa on tullut ajettua, mutta mikään ei ole kolahtanut teiltään ja maisemiltaan kuten Kolumbia. Tämä päivä meni ainakin omasta mielestäni ohi Baja Californiasta, jota tähän saakka pidin ykkösenä...

... Kolumbia ulos menee heittämällä. Leima passiin ja pyörä paperi tullitoimistoon. Aikaa meni alle puoli tuntia. Ecuador on ensimmäinen maa joka toimii carnetilla. Leimat ja tullimiehen kuittaukset ja siinä se. Passin leimaus osoittautuukin sitten haastavannaksi. Ecuadorin sisääntulotoimiston tietokoneet junturassa ja homma seis. Päätämme mennä Tulcaniin yöksi ja tulla aamukuudelta uudestaan...

... rajakaupunki, 80000 asukkaan Tulcan osoittautuu mielekkääksi paikaksi... ja viileäksi. Kaupunki on 2800 metriä merenpinnan yläpuolella. Mutta ei kun flese päälle ja pipo päähän...

---

alakuva; Kolumbian maalaismaisemaa, joka ei pääse kuvissa oikeuksiinsa.

toiseksi alin; Pekka sitomassa saappaitaan. Tanssikengät menivät tänään. Pekka laitoi ne pyörää purkaessaan viereisen auton puskurille ja auto läksi ennenkuin pyörä oli purettu.

keskikuva; taukomaja Kolumbian vuoristossa.

toiseksi ylin; kaksi vuohta, jotka kiinnostuivat Pekan pyörästä... molemmat olleet BMW-motoristeja edellisessä elämässään?

yläkuva; Ecuador sisään passijono, joka ei ollut liikahtanut muutamaan tuntiin yhtään senttimetriä. Jonotimme vartin ja kaksi ja poistuimme Tulcaniin...

Päivä55 | Soulon - Popayan

.. ajopäivä 38 / Kolumbia... kilometrit 487 / 9h... keskinopeus 66... lämpötilä +16,5 - +31... aurinkoista, aurinoista ja loppusade jossa pisaroiden välit tiheitä juuri ennen Popayania...

---

... aamu alkaa kilvanajolla aikaa vastaan. Pääsemme hotellin pihasta ainioastaan tielle, niin poliisi on pysäyttämässä. ‘Tie suljettu, polkupyöräkilpailut. Auki jälleen kello kolme iltapäivällä’. Veret seisahtuvat hetkeksi. Hetken vänkäämisen jälkeen selviää että kilpailut alkavat kello kahdeksan noin sadan kilometrin päässä. Visa neuvotteluissa etunenässä saamme kuin saammekin luvan mennä rapidosti. Kello on seitsemän ja on toivoa, että ehdimme risteyksen ohi josta polkupyöräilijät tulevat PanAmerikalle. Ruoskimme rautaratsumme mutkiin piiskoja kiivasti heiluttaen...

... lopulta ei tarkkaan ottaen selviä mistä polkupyöräkilpailu tulee PanAmericalle mutta joskus yhdeksän jälkeen toteamme olevamme turvallisilla vesillä. Ei tullut päivän extra viivettä. Illalla nukkumaan mennessä ei tullut mieleen, että Etelä-Amerikan päätie voidaan sulkea päiväksi keskellä viikkoa polkupyöräkilpailujen vuoksi... ;)

... etenemme tänään hyvän pätkän. Melkien 500km. Tie aamupäivan mutkaista ja erittäin mutkaista. Ylänköllä pikataival aukeaa eteemme. Pingispöydän tasaista loistokuntoista melkein suoraa baanaa parisataa kilometriä...

... nopeusrajoitukset ovat Kolumbiassa koomisia. Tienvarret ovat täynnä; 20, 30, 40, 50, 60km/h kylttejä. Maksiminoepeus maassa 80km/h. Köytännössä yksikään henkilöauto ei aja alle sataa. Eikä poliisi kiusaa toisin kuin Costa Ricassa ja Panamassa. Taajamassa voi ohittaa poliisiauton kahden sulkuviivan kohdalla 20km/h alueella 120km/h eikä poliisiauton kattovalo välähdä. Ei reaktiota lainkaan...

... paljon mainostettua vaarallista Kolumbiaa emme kohtaa tänääkään. Popayanin öinen katu ei tunnu Helsingin öistä katua vaarallisemmalta...

---

alakuva; Hotel Miradorimme piha. Maisemat olivat nimen mukaiset. Itse hotelli jo parhaat päivänsä nähnyt.

toiseksi alin; Pare, yöllä osa vuorenrinettä oli satanut tielle.

keskikuva; kaupunki pilvien korkeudella. Tyypillinen city vuoristossa... kuvasta saisi hyvän tuhannen palan palapelin... ;) ?

toiseksi ylin; lipunkantaja Huttunen kiitää Kolumbian aamupäivässä.

yläkuva; summat ovat Kolumbiassa suuria. Gallona preriumia noin kymppitonnin. Preriumilla / Extralla koneet eivät nakuta... Corrientellä saadaan aikaan mukava kilkatus venttiileihin... ;)

Päivä54 | Yarumal - Medelln - Soulon

.. ajopäivä 37 / Kolumbia... kilometrit 204 / 11h (jossa reilun neljän tunnin huoltotauko Medellinissä)... lämpötila +26 - +33... sol, sol y sol... takajarrupalat vaihtoon Pekalta ja minulta. Öljyt Kalevilta... bemarien jäähdytysnesteet roiskivat nilkoille...

---

... päivä alkaa upeilla mutkilla ja päättyy hulpeilla mutkilla. Maisemien suhteen Kolumbiaa ei voi kohua liikaa. Ainoa miinus ovat mustaa nopea työntävät vanhat rekat ja bussit mutta sitä on jatkunut Meksikosta saakka ja jatkuu todennäköisesti Ushuaiaan saakka...

... aamupäivän hulppein kohta on laskeutuminen Medelliniin, kaupunkiin jossa on ikuinen kevät ikuisen nokipilven alla. Noet kun jättää laskuista Medellin yllättää positiivisesti. Siisti moderni kolmen miljoonan asukkaan kaupunki johon olisi voinnut jäädä pidemmäksikin aikaa. Tällä matkalla jää muutamaan tuntiin...

... Medellinistä löytyy kaikki länsimaiset standardit täyttävä BMW -liike ja päinvastoin kuin Suomessa huoltoon pääsee heti. Asiakasemäntä juttelee Pekan ja minun kanssa mukavia sillä aikaa kun jarrumme päivitetään uusille paloille. Medellinistä lähtö venyy reilu puoli tuntia. Kaikkien muiden ollessa valmiita Kalevi on pesemässä pyöräänsä! Pääsemme uudelleen liikkeelle kolmelta iltapäivällä...

.... heti Medellinin jälkeen nousemme kahteen ja puoleen kilometriin ja rapioihin PanAmerikaa pitkin. Tie on kuin rekkapujottelurata rekat pujottelukeppeinä ja niitä riittää enemmän kuin mutkia. Itse Medellin on puolessatoistatuhannessa metrissä...

... aurinko laskee tänään meille Soulonissa. Pienessä kylässä vuorten keskellä. Päivällinen näyttää aamiaiselta tai aamiainen näytti päivälliseltä. Pihviä, riisiä ja salaattia. Mutta ei voi valittaa hyvät lihat tässä maassa...

---

alakuva; Terpel, paikallinen ABC -huoltamo ainakin lukumääräisesti. Oktaanit Kolumbiassa tuntuvat olevan vähän matalia ja yhden sun toisen pyörän venttiilit kilkattavat ja kalkattavat. Lyijytöntä polttoainetta ei ole muutamaan maahan näkynyt... ;)

toiseksi alin; Pekka ja Medellinin BMW -liikkeen emäntä... voisi kolumbialainen liikkenhoitotapa yleistyä Suomessakin. Pojat viihtyisivät liikkeissä pidempään... Pekkakin osti jo matkan toisen kypärän... ;)

keskikuva; Versalles, kylä vuoren harjanteella. Pituutta Versallesilla kilometri tai kaksi mutta leveyttä ainoastaan sata metriä parhaimmillaan. Rinne putoaa kylän molemmin puolin.

toiseksi ylin; matkamuistomyymälä... no tarroja.

yläkuva; pojat baarissa... hotellimme baarisssa