... ajopäivä 36 / Kolumbia... kilometrit 525 / 12h... keskinepus 49km/h... lämpötila +24.5 - +33... aurinkoista, puoliaurinkoista, melkein sadetta ja aurinkoista... bemarien vesiletkut alkavat roiskia nilkoille jälleen. Mielenkiintoiseksi käy selviääkö niillä Ushuaiaan saakka... Pekan takajarrut ovat ihan loppu, Samin ja minun melkein...
---
... kello herättää vähän yli viisi. Inhimillistä jos ei tuntuisi epäinhimilliseltä. Kuudelta koneet käyvät. Aamuruuhkassa ja monta kertaa aikaisemminkin on tullut mieleen, että kuinka paljon nokea mahtuu planeettamme taivaalle. Kolumbiassa kuten koko latinalaisessa amerikassa mustaa paksu pilveä työntäviä vanhoja rekkoja ja bussej aon enemmän kuin yksi ja kaksi ja liikenteessä niiden seassa jokaisen ajopäivän hiukkaskintö tulee hyvin täytettyä... :)
... kestää noin tunnin ennenkuin olemme Cartagenasta ‘pihalla’,,, sen jälkeen avautuukin ainoastaan upea ja upeampaa maisemaa. Alkuosa laajoja laitumia ja isoja rancheja. Päivän loppuosa isoja vuoria ja laajoja laaksoja. Pimeallä emme aja... emme ainakaan Kolumbiassa, oli puhe ennen matkaa. Viimeinen tunti menee ensimmäisenä Kolumbian ajopäivänä pimeässä ja osittain tiiviissä pilvessä...
... paljon mediassa mainostettua vaarallista Kolumbiaa emme tänään kohtaa. Päinvastoin, kaikki kohtaamamme paikalliset ovat erinomaisen ystävällisiä eikä poliisi kiusaa turisteja. Suunnitelma oli, että Kolumbiassa ajaisimme letkassa, mutta ajo menee nopeasti Alaskasta saakka olleeseen kaavaan. Liikkeelle singahdetaan kuka ensimmäisenä ehtii yksin tai kaksin. Useinmiten olen se joka ehtii viimeisenä... sopii minulle. On hauska ajaa vähän haipakampaa, että ehtii ryhmän keulalle... aina en tosin ehdi... en varsinkaan jos Sami ja Kalevi puhaltavat kärjessä... ;)
... ajopäivä päättyy Yarumaliin. 64000 asukkaan viehkoon vuoristokaupunkiin, jossa jokainen katu menee ylös tai alas riippuen kummasta päästä katua tarkkailee...
---
alakuva; Kolumbiassa tavara kulkee monella tapaa. Kromia hohtavilla uusilla jenkkirekoilla, aaseillä ja kaikella siltä väliltä.
toiseksi alin; hymyssä suin syntynyt aamiaistarjoilijamme. Kotona pihvin syöminen aamiaiseksi ei tule kovin usein mieleen, mutta latinalaisessa amerikassa siitää näyttää tulleen vakiintunut käytäntö... ;)
keskikuva; karjatilaa...pohjoiskolumbia näyttää monelta osin suurelta karjatilalta.
toiseksi ylin; Pare, seis. Näitä kylttejä näkee usien, Syynä useimmissa tapauksissa, että osa tien viereisestä vuoresta pudonnut tielle tai osa tiestä pudonnut vuorenrinteeseen.
yläkuva; vehreää ja rehevää. Joka paikka tuntuu oleven ylitsepursuavan vihreä ja rehevä. Ainakin ensimmäisen ajopäivän perusteella Kolumbia tuntuu olevan erittäin kaunis maa luonnon puolesta... ja jos Ritva nakkaa minut joskus kankaalle, harkisen vakavasti muuttoa Kolumbiaa... kaikki naiset näyttävät olevan täällä kauniita tai erittäin kauniita... ;)
