lauantai 4. lokakuuta 2008

Päivä35 | Guadalajara - Ziaguaroa






... ajopäivä 22 / Mexico... kilometrit 488/12h ... keskinopeus 51km/h... lämpötila +6 - +22,5... sol, sol y sol... ei varikkokäyntejä...


---


... wau, wau ja wauh pääsi tänään ilmoille useamman kerran... Mexico15 on hulvattoman upea tie käytännöllisesti katsoen Tepicistä - Ziaquaroaan saakka.... taivaallisia mutkia universaaleissa maisemissa. Parhaimmillaan tie nousee 2800 metriin merenpinnasta... ja sen huomaa myös lämpötilassa...


... päivän sissi on Jarmo. Hän ajaa t-paidassa aamun kuudessa viiva kymmenessä plus asteessa. Myöntää tosin itsekin, että puolenpäivän aikaan kananlihalla olevat ihonkarvat on silitettävä tasaisiksi,,, ;) ...


... aamu alkaa harhailulla. Pääjoukko lähtee treffipaikalle hotelli Santa Festä. Jarmo, Tapsa ja minä keskustasta. Ensimmäistä treffipaikka me kolme viimeistä emme koskaan tavoita. Ajamme harhaan heti kaupungin laidalla ensimmäisen kerran ja sen ulkopuolella toisen kerran. Usko oli jonkun aikaa koetuksella tien pienentyessö ja pienentyessä ja kun vastaan alkoi tulemaan aaseja maitotonkat selässä... mutta uskomme rajoille harhailtuamme kinttupolkuja taivas aukeni eteemme tien 15d muodossa. Maksullinen moottoritie Guadalajarasta - Guidad Mexicoon. Nousimme pientä polkua pikatielle ja menoksi...


... pääryhmän kohtaamme Pemex 7497 asemalla Moraliassa, josta matka jatkuu ehkä koko matkan toistaiseksi hauskimmalle mutkatie-osuudelle, jolla otan lipat ylipitkän ulospäin taittuvan umpirautasivujalkani vuoksi. Tiukka mutka, sivujalka raahaa maata, töyssy, sivujalka nostaa takarenkaan ilmaan ja saan tehtyä oikaisuliikkeen mutta tien reuna tulee monilukuisine havuineen liian nopeasti vastaan ja muutun kuljettajasta matkustajaksi. Luisun selkäpansarin varassa hyvän matkaan. Kuinka pitkän en tiedä. Givin telineitä en enää moiti. Ne kestivät pyörän painon parinkymmenen metrin sivuluisussa. Ainoat menetykset pari hyvää tarraa, etuvilkun lasi, vääntynyt pleksi, skraadeja ja reikiä Rukan Armax takkiin jonka selkä kesti hyvin...



---


alakuva; mexicolaiset hallitsevat roskaamisen jalom taidon täyteddisesti. Maa on upea mutta tien varret roskaa täynnä.


toiseksi alin; asvaltti katoaa aina sillin tällöin. Harvemmin kuitenkaan vakavasti.


toiseksi ylin; rekan leveydeltä. Päätie menee usein keskeltä kylää ja leveys usein maksimissaan rekan leveys.


yläkuva; kirkko 3200 metrin korkeudessa. Lämpötilavaihtelut ovat ovat suurten korkesuvaihteluiden mukana suuria. Kymmenen asteen muutos kymmenellä kilometrillä on usein arkirealismia... ;)