... avaan silmäni. Ritva on jo noussut. Punaiset numerot katossa kertovat, että paikallinen aika on 10:28. Makuuhuoneen ikkunan takana näkyvät siihen elokuussa unohtamani, nyt lumiset kottikärryt. Nyt on elokuu? Huikea uniko vain? Ei, yöpöydällä on Barilochesta ostamani sydämenmuotoinen suklaarasia... ;)
... unenomaiselta tuntuu silti herätä valkoiseen maailmaan, epätodelliselta. Lähteä tänään ei mihinkään tuntuu epätodelliselta. Totun kyllä. Hetken kestää kuitenkin tottua, että aamuisin ei lähdetä ajamaan. Ei ihmetellä karttoja mitä teitä ajetaan. Ei arvota mihin ehditään jos ehditään...
... mutta hyvä ellei erinomainen maku jäi kaikista niistä aamuista, joina lähdettiin ajamaan. Erinomaisen upea juttu oli, että jokainen pääsi joka ilta perille ja koko Suuren Seikkailun maaliin! Kiitos Sirpa, Ari, Jarmo, Kalevi, Kalle, Pekka, Petri, Sami, Seppo, Tapsa ja Visa 28961’stä yhteisestä upeasta kilometristä. Oli huikea matka... ja tuosta on jo vähän haastavaa pistää paremmaksi, melkein 30000km vajaassa kolmessa kuukaudessa... jos lasketaan Alaskan autoilumme menee selkeästi kolmenkympin yli... ;) ... Rempseätä Joulua itse kullekin ja kaikille tätä blogia seurannaille! Bloginpäivitysosasto vaikenee... ainakin toistaiseksi ;] ...
---
kuva; kottikärryt Jäniksenlinna aamussa
