... ajopäivä 49 / Bolivia... 410km / 11h... lämpötila +17 - +30... sol, sol y sol.... oma venttiilikoppani hönkii yhä enemmän öljyä pihalle. Pojat sanovat että ‘kyllä sillä Ushuaiaan ajaan’... pidetään peukkuja... ;)
---
... La Paz - Oruro menee kuin tyhjää tyhjällä suoralla tiellä Altitplanolla. Orurossa ryhmän individualisti sinkoilu jakaa porukan kahtia. Saatuani tankkauksen jälkeen kuitin näen vain viimeisen takavalot. Liikenneympyrän jälkeen en niitäkään. Tie haarautuu 25km Orurosta. Ketään ei näy risteyksessä. Vartin kuluttua tulee Jarmo, Petri, Kalle, Sami ja Kalevi. He harhailivat Orurossa minua pidempään. Päättelemme, että loput ovat jo menneet. Kuten olivatkin, mutta väärää reittiä...
... kartaan tie numero 6 on vedetty punaiseksi päätieksi. Tämä päätie muuttuu kolmenkymmenen kilometrin jälkeen hauskaksi yksikaistaiseksi ylämäkialamäki hiekkasoraränniksi luomiskertomuksen maisemissa ja osoittautuu nopeasti koko matka upeimpaksi wautzi wau tieksi. Deuvillä tähän porukkaan jäännyt Jarmo on tosin montaa muutakin mieltä...
... keskinopeus putoaa kutostiellä kolmeenkymppiin. Monen sadan metrin suorat pudotukset kaiteettomissa tiukoissa mutkissa ovat omiaan hillitsemään vauhtia. Tie pärjää missä tahansa vertailussa LaPazin lähellä olevalle maailman vaarallisimmaksi tieksi mainostetulle tielle... ;)
... laamoja on ylänköalueet tienvarret täynnä... enemmän kuin Lapissa poroja. Pikkuhiljaa selviää, että päivän tavoitteemme Sucre jää huomisen tavoitteeksi. Mutta kuten onni usein myötä on, Oruron jälkeen ensimmäinen hotelli tulee kohdalle yhtä aikaa autingonlaskun kanssa. Boheemein kaikista tähän saakka, mutta hyvät sängyt ja kylän ainoasta baarista saa päivällistä...
... yhteyden saanti porukkamme toiseen puoliskoon osoittautuu haastavaksi. Machan ainoan ravintolan seinässä on Machan ainoa yleisöpuhelin. Kännykät eivät toimi. Tunnin odotuksen jälkeen on vihdoin minun soittovuoroni. Yritän Arin ja Tapsan numeroihin. Linjalla vain kosmista hiljaisuutta. Seuraavaa soittovuoroa ei sitten tulekaan en ravintolan sulkeutumista. Aamulla sitten...
alakuva; kartan lukua. Tässä vaiheessa ryhmä vielä koossa. Visa, Tapsa ja Kalevi kartaa tavaamassa.
toiseksi alin; uudenkarhea Kazaki 150cc ja sen onnellinen omistaja Oruron huoltoasemalla. Hinta 2500 dollaria.
keskikuva; Jarmo kutostien maisemissa.
toiseksi ylin; tauko. Kylät kutostien varressa autentticoja kuten niiden asukkaatkin. Kuvan oikepuoleinen herra enemmän hönössä kuin vasemmanpuoleinen.
yläkuva; ovesta sisään. Ei kuitenkaan ihan boheemin majatalomme huoneeseen mutta tiiviille sisäpihalle kuitenkin. Piha oli mitoitettu juuri sopivasti kuudelle pyörälle... ;)
