... ajopäivä 52 / Bolivia... 270km / 6h... liikkeelläoloajan keskinopeus 101km/h... +12,5 - +23... sol, sol y sol... Visa vähän nuhassa ja flunssassa mutta liikkuu. Tänään tosin jeepissä kamera kädessä. Ihmeen vähillä sairastumisilla olemme liikkuneet tähän saakka... ja paras koputtaa puuta (omaa päätä) varuilta kaikin puolin... :]
---
... ryhma jakaantuu kahteen paluulentojen vuoksi. Jarmolla, Tapsalla, Sepolla ja Kalevilla on ns. ‘must’ päästä kotiin niin nopeasti kuin mahdollista ja he lähtevät tavoittelemaan 19.11 lähtevää paluulentoa. Me loput saimme paluupaikaikat 23.11 Ushuaiasta lähtevälle lennolle ja meillä siten aikaa huuhailla vähän enemmän. Pidän peukkuja, että ‘kuuman ryhmän koneet kestävät’. Kuskit kestävät kyllä... ;) ...
... kuuma ryhmä erkani itseasiassa jo toissapäivänä Potosissa ja jätti hopeakaivokset välistä. Kävi eilen Salar de Uyunilla, jonne menen huuhailuryhmän kanssa tänään. Salar de Uyuni, planeettamme suurin suola-aavikko (10582km2) osoittautuu koko matka ehdottomaksi helmeksi. Ajaminen 3650m korealla suola-aavikolla tuntuu epätodelliselta. Näyttää kuin ajaisi jäällä mutta pitoa on enemmän kuin asvaltilla! Pyörimme vaijerit kireälle kahdeksikko opasjeeppimme ja toistemme ympärillä... ;) ...
... helmi helmessä on Salar de Uyunin kaktussaari. Saimaan perussaaren kokoinen saari joka täynnä toinen toistaan upeampia pylväskaktuksia. Jeeppimiehemme ja emäntämme paistaa meille pihvit sillä aikaa kun kiipeilemme kaktussaarella...
... paluussa kaktussaarelta onnistumme hajoamaan. Pyöriessämme kahtasataa jeepin ympärillä Petri katoaa. Visa pysäyttää jossakin kohtaa keskellä ei mitään jeepin. Sami ja minä lähdemme etsimään Petriä. Miestä ei näy paluureitin varressa eikä sen vieressä. Pyöräytämme ympäri ja nokat kohti Uyuni. Ja kun suola-aavikko leveä on, onnistumme ajamaan jeeppimme ohi ilman näkökontaktia puolin tai toisin, sillä seurauksella että Kalle, jeeppi ja jeepin väki jää etsimään meitä kolme aavikolle kolmeksi tunniksi. Samin kanssa kuvittelimme, etttä jeeppi jatkanut matkaa. Petri löytyi hotellin viereisestä puistosta olutmuki kourassa. Ja jeeppi auringonlaskun kanssa hotellin edestä niin ikään...
---
alakuva; Uyunin pääkatu. Kaupungissa noin 13000 asukasta. päällystettyä tietä ei mihinkään suuntaan ja lähin lentokenttä Potosissa. Täma takaa omalta osaltaan, että Uyunista ei ole vielä tullut ns. turistirysää. Mutta asvaltti on tulossa Potosin suunnalta vuodessa tai kahdessa... valitettavasti... ;]
toiseksi alin; Uyuni hautausmaa... junien hautausmaa. Aavikon laitaan on ajettu kymmeniä vetureita ja jonkun verran vaunuja ajan patinoitavaksi.
keskikuva; rannattomalla järvellä... huolimatta siitä että tilaa on joka suuntaa väistää kymmeniä ellei satoja kilometrejä kaksi bussi oli onnistunut hiljain ajamaan nokkakolarin aavikolla!
toiseksi ylin; Isla de Cactus... pääkohde mihin päiväretket Uyunista suuntaavat lounaalle. Pidempiäkin retkiä on tarjolla, mutta rapean aikataulumme vuoksi päivän retkin oli kohdallaan.
yläkuva; pojat taukokaljalla suolahotellin suolaterassilla... ;)
