... ajopäivä 58 / Chile - Argentina... rajalla tunti jos sitäkään. Eteläamerikan rajat ovat täysin eri planeetalta kuin Keski-Amerikan rajat jossa häsläys on ykkösasia... kilometrit 499 / 8h... keskinopus 89km/h... +16 - +22... sol, sol y sol. Glygoolit lentävät Petrin GS’stä ja öljyä lentää minun GS’stä... mutta molemmat kulkevat... ;)
---
... puuduttava moottoritie jatkuu vielä 250km aamulla Osornoon saakka. Sitten kaikki onkin toisin. Argentinan rajalle vievä tie kaartaa sinne ja tänne ja lumihuippuiset Andit juhlistavat maisemaan. Oman vähintääkin erinomaisen säväyksen antaa täydessä kukassa oleva alkukesä. Kasvillisuuden perusteella on Suomen kesäkuu... lupiinit rehottavat, ruusut kukkivat ja pelloilla rypsit ja rapsit ovat keltaisina... ja aurinko paistaa ja moottoripyörä on alla. Ei puutu kuin oma rakas Ritva. Mutta kuten varmaan aikaisemminkin olen naputtanut, niin kaikkea ei voi saada...
... Entre Lagos kylän kohdalla on useita vakuutuskauppiaita ja Pekalle saadaan vakuutus... rajan lähestyessä tie vain paranee mutkien lisääntyessä ja maisemien huiskautuessa. Chile ulos asema on muutama leiman heilahdus ja samoin Argentina sisään. Raja-asemien väli vain yllättävän pitkä yli 20km ja välillä tuli jo mieleen, että teimmekö Mexicot... ;) ... Argentiinan raja-asemalla Petrin jäähdytyssysteemi päättää suihkaista glygoolit silmille. Syykin selviää nopeasti. Santiagon ammattitaitoinen huolto on täyttänyt paisuntasäiliön piripintaan!
... Argentinan Sweitsiksi mainostettu Bariloche muistuttaa erehdyttävästi sweitsiläistä alppikylää. Maisemat ovat kuin alpeilta ja Barilochen keskuskatu kuin minkä tahansa alppikeskuksen keskuskatu. Barilochen omana erikoisuutena suklaa. Ja se kulkeekin myös maan suklaapääkaupungin tittelillä. Suklaa ei kuitenkaan päivällistä. Tänään sen sijaan saamme ne pihvit... itseasiassa fantasticot pihvit. Retken parhaan päivällisen. Kalle kasvissyöjänä oli ehkä vähän muutakin mieltä, mutta matkustaa Argentina ilman hyviä pihvejä on jotakin samaa kuin soutaa perämoottoriveneellä... ;)
---
alakuva; Mocotppullin automuseo
toiseksi alin; maalaisidylliä chileläisittäin. Tie 215 Argentinan rajalle.
keskikuva; Pekka kevään viimeisten lumien päällä Chilen ja Argentinan raja-asemien välillä, jossa oli eteläisten andien korkein kohta... ainakin korkein kohta tänään missä rajatie menee... ;)
toiseksi ylin; pieni suklaapuoti. Niitä riittää Barilochessa jokaiseen suklaamakuun.
yläkuva; Visa on Rock... Bariloche by Night
